Alpeilla on erinomainen julkisen liikenteen verkosto - matkustin Bourg St.Pierrestä busseilla ja junilla Zinaliin, josta halusin seuraavana päivänä skinnailla Tracuit-hytille noustakseni Bishornille (4153 m.). Bishornia pidetään helppona (F+) vuorena, joten se soveltuisi talviseksi hiihtokohteeksi erinomaisesti.

Zinalissa viettämäni yön aikana vuorille satoi parikymmentä senttiä lunta, mikä omalta osaltaan haittasi hytille vievän polun löytämistä. Matkustin hatarien muistikuvien varassa, sillä minulla ei ollut karttaa mukana, eikä näkyvissä ollut vanhoja jälkiä. Alun jyrkän nousun jälkeen saavutin ylänkömäisen, loivan rinteen, jolla oli mukava hiihdellä näköetäisyydelle ilmestynyttä hyttiä kohden. Hytillä nautin runsaan illallisen ja valmistauduin aikaiseen starttiin.
Heräsin varhain ja hiihdin jäätikön poikki kohti jyrkempää rinnettä. Jäätikkö oli pahasti ohuen lumen peittämillä railoilla, mutta olin edellispäivänä valoisassa tähystänyt reittiä ja järkeillyt turvallisimman linjan. Pimeässä ja hiljaisessa oli mukava hiihdellä - lähimmät ihmiset taisivat olla alhaalla Zinalissa.
Aamu nousi ja saavutin pöytämäisen huipun hyvissä ajoin. Bishornin sijainti Walliksen Alppien reunalla on upea ja pystyin näkemään huipuille, joilla olin edellisvuosina käynyt. Laskeuduin alemmas jättämieni suksieni luokse ja laskin ripeästi takaisin hytille.
Lasku hytiltä alas Zinaliin osoittautui erinomaiseksi ja nautin pehmeästä, koskemattomasta lumesta kurvaillessani yhtä kyytiä alas laaksoon ja bussipysäkille. Palasin vielä samana iltana Chamonix:hin.