Zinal Rothornin kiipeämisen jälkeen ylitimme 14.7 Durandin solan, joka on erinomainen kulkureitti Grand Mountetin majalta Schönbielhüttelle. Dent Blanche on suuri ja sijainniltaan varsin syrjäinen vuori, joten nousimme seuraavana päivänä vielä Cabane de la Dent Blanchelle sen sijaan, että olisimme huiputtaneet Schönbielhütteltä käsin. Saimme majapaikoissa tutustua mielenkiintoisiin henkilöihin; Schönbielhütten kesäapulaisena työskenteli Dawa Tenzing Sherpa, joka avusti Messneriä ja Habeleriä Everestillä vuonna 1978. Cabane de la Dent Blanchen reipas emäntä, sekä hänen Sherpa-kesäapulaisensa olivat puolestaan olleet kanssamme samaan aikaan Ama Dablamilla edellisenä syksynä. Rouva oli yrittänyt myös Cho Oyulle ja järjesteli nyt matkaa Everestille 2007.
Sesonki alkoi käydä kiivaimmillaan ja oli viikonloppu, joten reitille oli aamulla varsin paljon lähtijöitä. Pilvinen aamuyö taittui yhdeksi upeimmista kokemistani auringonnousuista. Halusimme takaisin Zermattiin vielä samana päivänä, joten laskeuduimme huipulta nopeasti ja olimmekin ensimmäinen hytille palannut porukka. Olimme nousseet hytille Wandfluelücken kautta ja halusimme nyt kokeilla vaihtoehtoista jäätikköreittiä Tete Blanchen kautta. Lämpimien öiden vuoksi lumi upotti joka askeleella puoleen reiteen. Matkaa pahoin railottuneen ja syvähankisen jäätikön ylityksestä kertyi arviolta 7-8 km, joten Schönbielhüttelle päästyämme päätimme jatkaa Zermattiin vasta seuraavana päivänä.