Nadelgrat on pitkä ja kapea vuorijono, joka on osa Mischabelin ketjua. Tulkintatavasta riippuen Nadelgratin katsotaan käsittävän 4 tai 5 yli 4000 metriä korkeaa huippua; Dirruhorn (4035 m.), Hohberghorn (4219 m.), Stecknadelhorn (4241 m.), Nadelhorn (4327 m.), sekä Lenzspitze (4294 m.), joka yleensä käsitetään olevan irrallaan Nadelgratista.
Nadelgrat on kätevin kiivetä Mischabelhütteltä käsin Riedjäätikön kautta, jolloin vältytään vaarallisimmilta jäätikköylityksiltä iltapäivän kuumuudessa. Reitti on erittäin pitkä, haastava, sekä sääolosuhteille altis, joten sille tulee lähteä ainoastaan hyvin akklimatisoituneena, hyvällä säällä, sekä nopeasti edeten. Kiven laatu vaihtelee erinomaisesta gneissistä irtonaiseen liuskekivisilppuun.
Kiipesin Nadelgratin neljä huippua 2.7.2006 ja pidän sitä yhtenä hienoimmista reiteistä, joita olen kiivennyt. Sain Mischabelhütten vahdilta paljon hyviä vinkkejä ja tsemppiä. Olin ainoa, joka oli sinä päivänä reitillä, joten vinkit reitin alkuun pääsemisestä olivat suureksi hyödyksi. Reitti vei minut ensin nimensä veroiseen Windjochiin, joka on itse asiassa Nadelhornin koillisharjanteen alku. Laskeuduin Windjochista ylemmälle Ried-jäätikölle ja otin suunnan kohti kuluaaria (AD+), joka veisi minut lähelle Dirruhornin huippua. Chli-Dirruhornin ja Dirruhornin väliseen satulaan johtava kapea 45 astetta jyrkkä lumiränni oli erinomaisessa kunnossa, joten tavoitin itse harjanteen nopeasti. Jatkoin satulasta matkaa ensin kohti Dirruhornin huippua (4035 m.), josta edelleen Hohberghornille (4219 m.) ja Stecknadelhornille. Saavutin Nadelhornin (4327 m.) huipun 11 tuntia starttini jälkeen. Tapasin huipulla samaan aikaan hytiltä aloittaneen Zurichiläisen kaksikon, joka oli kiivennyt Lenzspitzen pohjoisseinän ja sieltä edelleen Nadelhornille. Jatkoimme samaa matkaa hytille keskustellen Sveitsiläisen keittiön erikoisuuksista.

Nadelgrat-galleria 1[2]