Lähdin 5.7 Randaan ja Weisshornhüttelle, jossa sainkin yllätyksekseni olla aivan yksin. Halusin kiivetä koillisseinän Central Couloirin, joten olin varautunut leiriytymään seinän juurella. Jouduin kuitenkin muuttamaan suunnitelmiani pitkään kestäneen vesisateen vuoksi; seinämän reitit olisivat liian vyöryalttiita. Kolmannen hytillä viettämäni yön aikana vesisade lakkasi ja pääsin starttaamaan reitille yöllä klo 2. Nousin itäharjanteen päälle normaalireitistä poiketen jyrkkää lumikuluaaria, joka oli hyvässä kunnossa ja nopea kiivetä. Seuraavaksi tuli kiivetä pitkä ja kapea kiviharjanne huippupyramidin lumille saakka. Harjanne on monin paikoin varsin jännittävä, mutta todella upea. Lopun lumiosuus oli vesisateesta johtuen pääosin kovaa jäätä ja erittäin huonossa kunnossa, joten eteneminen kärkipiikein oli hidasta. Puolivälissä lumirinnettä tavoitin konstikkaan railovyöhykkeen, jonka ylitin ryömien etsittyäni ensin paikan, jossa lumisilta tuntui vakaimmalta. Jatkoin viimeisen jyrkän lumi-/jäärinteen yli huipulle, jolta käsin sain seurata kiipeilijöiden saapumista viereiselle Bishornille. Olin erittäin tyytyväinen suoritukseeni hankalista olosuhteista huolimatta. Kiipesin jälkiäni pitkin alas hytille ja jatkoin matkaa Randaan. Päivästä tuli pitkä; olin liikkessä 17,5 tuntia. Söin tuona aikana vain pari energiapatukkaa ja pätkän metwurstia, joten North Wall Barin pizza maistui herkulliselta. Seuraavana päivänä lähdin Matterhornille.