Yhteenveto

Aconcagua – 6965 m
1.1. – 29.1.2008

Samuli ja Jere aloittivat vuoden 2008 matkustamalla Argentiinaan Etelä-Amerikan mantereen korkeimman vuoren, Aconcaguan rinteille.

Olosuhteet vuorella olivat otolliset ja pojat sopeutuivat korkeuteen vaivatta, joten huippu saavutettiin alkuperäisen suunnitelman mukaista Polacos Direct -reittiä pitkin jo 10 päivää puistoon kirjautumisen jälkeen. Kaikkiaan matka Puente del Incasta/Los Puquiosista huipulle ja takaisin vei 15 päivää.

Samuli kävi Aconcaguan lisäksi viereisen, 5800-5900 metriä korkean Cerro Ameghinon huipulla.

Matkakertomus

30.9.2007 | Helsinki

Matka konkretisoituu yleensä siinä vaiheessa, kun lentoliput on hankittu, eli nyt. Matkan ajankohtakin on jo kertaallen muuttunut; tarkoituksemme oli matkustaa Argentiinaan jo 20.11, mutta uutiset kertoivat valtavista lumimääristä – huhun mukaan lunta on nyt enemmän, kuin 70 vuoteen! Emme ole järin innostuneita väistelemään lumivyöryjä ja kahlaamaan kaulaa myöden lähestymisen varrella ylitettävissä joissa, joten muutimme päivämääriä ja lähdemme reissuun uudenvuodenpäivänä. Sinänsä hauskaa; Vuoden 2007 ensimmäisenä päivänä matkustin Tansaniaan. Missäköhän olen 1.1.2009?

Valmistelut ovat pitkälti kunnossa; jääraudat on teroitettu, varusteluettelot laadittu ja kun vielä Mikko Jyväskylän Exitistä toi minulle uuden repun matkaan, on vaikea malttaa 93 päivää. Argentiinassa meitä jo odotetaan; vastassa lentokentällä ovat muulimogulit Heber Orona ja Rudy Parra, jotka ovat lupautuneet avustamaan meitä logistiikan kanssa. Heidän eläimiensä matkassa varusteemme kulkevat tien varresta Punta de Vacasin kylästä 60 kilometrin matkan perusleiriimme Plaza Argentinaan, kun me saamme nauttia Etelä-Amerikan kesästä kevyin kantamuksin. Vuorella saamme kuitenkin urakoida tarpeeksemme.

13.10.2007 | Helsinki

80 aamua jäljellä! Kuivaruokahankintoja ja pakkaamista lukuunottamatta kaikki on omalta osaltani valmista.

27.11.2007 | Helsinki

Enää vaivaiset 34 päivää starttiin! Tuo ajatus tuo voimia Helsinkiläisen arkeen, kun mereltä puuskaisena puhaltava kostea ja kylmä viima pureutuu niihin kuuluisiin luihin ja ytimiin. Miten ihmeessä kuvittelen kestäväni yläleirien kylmiä öitä, kun jo tällainen parin asteen pikkupakkanen tuntuu sietämättömältä? Pitäisikö sittenkin pakata mukaan se astetta raskaampi makuupussi nyt valitsemani 900 grammaisen sijaan?

9.12.2007 | Helsinki

Posion Korouoma on varmasti niitä maailmankolkkia, jossa olosuhteet eivät koskaan ole ihmiselle ja itsensä toteuttamiselle otolliset; viimeksi kanjonissa vieraillessamme saimme osaksemme aivan liian talviset olosuhteet pakkasen paukkuessa -35 C ja -40 C asteen hujakoilla, kun nyt Itsenäisyyspäivän pyhät olivat luvattoman märällä kelillä siunattuja. Ympärivuorokautinen plussakeli ja jäätävä vesisade muuttavat jäiset luonnonmuodostelmat hihansuusta kainaloihin juokseviksi jokiuomiksi ja syövät jääkiipeilijän motivaatiota enemmän, kuin tämä kehtaa itselleen myöntää.

Ilahduttavaa sen sijaan oli tavata kanjonintäydeltä tuttuja! Terveisiä kaikille!

21.12.2007 | Helsinki

Pidän hyvää fyysistä suorituskykyä yhtenä vuorikiipeilijän tärkeimpänä ominaisuutena ja käytän kuntoharjoitteluun itsekin paljon aikaa ja vaivaa. Harjoittelen monipuolisella ’Crossfit’-ohjelmalla, mikä pyrkii mahdollisimman suureen ”overall-fitnessiin”. Olen erittäin tyytyväinen tuloksiin, joita olen lyhyessä, vain muutaman kuukauden ajassa ohjelmalla saavuttanut. Harjoitukset ovat intensiivisiä ja raskaita ja on toisinaan haaste saada tehtyä kunkin päivän harjoite loppuun saakka.

Hyvä kunto ei suinkaan tarkoita, että vuorilla pitäisi juosta ja ”suorittaa” mahdollisimman tehokkaasti asioita. Paras on itse asiassa pyrkiä päivän mittaan säästämään energiaa, jolloin palautuminen ja akklimatisoituminenkin on tehokkaampaa ja on helpompi ja mukavampi lähteä seuraavaan päivään.

On kuitenkin hyvä, että reservistä löytyy suorituskykyä silloin, kun sitä tarvitaan haastavimpien osuuksien ylittämiseen ja nopeaan vuorelta vetäytymiseen.

28.12.2007 | Helsinki

Joulu meni ja startti lähestyy vääjäämättä – laskurini näyttää nyt kolmea päivää, yhtä tuntia ja 36:tta minuuttia! Varusteet on pakattu ja kaikki on muutenkin valmista. Mieliala on odottava, vaikka tekemisen puutteesta ei ole pelkoa. Pitkälle matkalle lähtiessä koti- ja työasioiden kuntoon saattaminen tuntuu vievän kerta toisensa jälkeen enemmän resursseja. Odotan sitä hetkeä, kun lentokoneen renkaat irtoavat Helsinki-Vantaan asfaltista ja on vain matka.

Ainoastaan yksi asia jännittää. Lennämme Air Francella, joka on tunnettu kyvystään hukata matkatavaroita. Ystäväni, Jussi Haaran, lumilaudan matka Santiagosta Helsinkiin kesti äskettäin kolmatta viikkoa! On selvää, että sellaiseen meillä ei ole aikaa, joten toivottavasti Pariisin laukkuväki muistaa meidän laukkujen kohdalla, mikä viivakoodi synkkaa minkäkin liukuhihnan kanssa.

Pystymme lähettämään luotaimia Marsiin ja luomaan mitä monimutkaisimpia, varmennettuja tietoverkkoja, mutta matkatavaroiden saaminen sovittuun paikkaan, sovittuna ajankohtana on edelleen haaste!

1.1.2008 | Helsinki

Koti ja bisnekset kuntoon, tavarat eteisestä kantoon ja lentokentälle! Edellisestä pitkästä matkasta suurelle vuorelle onkin jo aikaa (kts. Cho Oyu 2006), joten mieliala on korkealla. Kesän kiipeilyistäkin on jo tovi – on hienoa päästä taas vuoristoon ja tällä kertaa meille molemmille aivan uuteen sellaiseen.

Olosuhteiden konkretisoituminen ja elementtien keskellä eläminen on kai sitä ”kaikilla aisteilla kokemista”. Kohteen olosuhteista pyrkii aina ennen matkaa ottamaan mahdollisimman hyvin selvää, mutta ikinä ei voi täysin tietää ennen, kuin on paikan päällä. Hajut, tuulet, lämpötilat, lumen ja jään koostumus, saati alueen geologia, fauna ja floora nähdään todellisena vasta, kun kaikki avautuu ympärillä.

On lisäksi mahtavaa tavata ensimmäistä kertaa logististen seikkojen kanssa avustavat ihmiset, kun on aiemmin ollut vain sähköpostiyhteydessä. Yksi matkan parhaista hetkistä on se, kun kaikki valmistelut ovat takana ja aloitat jalkapatikan kohti vuorta. Odotukset ja edessä olevat kokemukset pyörivät mielessä ja aistit imevät informaatiota uudesta ympäristöstä. Täällä sinun on nyt pärjättävä niillä taidoilla, mitkä olet kerännyt ja sillä varustuksella, minkä olet edellisiin kokemuksiisi perustaen valinnut!

Hyvää Uutta Vuotta 2008!!

3.1.2008 | Mendoza, Argentiina

iBuenas Tardes!

Terveisiä todella lampimästä Mendozasta, jonne saavuimme eilen (keskiviikkona) alkuillasta! Lämpötila huitelee tänäänkin pitkälti yli +30 asteessa, vaikka päivä on puolipilvinen.

Majapaikkamme on vaatimaton, eikä se suinkaan sijaitse keskustassa. Jereä mm. kehoitettiin kovasanaisesti pitämään huoneessaan matalaa profiilia ja pitämään tavarat näkymättömissä. Ikkunoiden – katutasossa, tottakai – virkaa hoitaa kevyt kalterirakenne. ”Comprende!?”

Kaikki matkatavarat saapuivat samalla lennolla, joten aikataulu pitää ja siirrymme täältä huomenna Andien keskelle Los Puquiosiin. Los Puquiosissa yövymme vielä yhden yön ennen, kuin lauantaina pääsemme aloittamaan kolmepäiväisen trekin Plaza Argentinaan.

Tänään olemme tehneet hankintoja (kaasua keittimiin) ja tutustuneet hotellimme omistajan, Danielin matkassa kaupunkiin. Mendoza on kaunis kaupunki ja alueen kuuluisiin viineihinkin olemme jo saaneet kastaa kielemme. Hotellimme läheisyydessä on erinomainen Supermercado, jonka valikoimista käymme illalla hakemassa vuorella nautittavia ruokatarpeita. Kielitaito helpottaisi asioiden hoitamista tuntuvasti; englantia ei täällä osata ja väärinkäsityksiä tulee vastaan jatkuvasti.

Ystäväni, vuoristo-opas Juho Lukkari on tiettävästi samassa kaupungissa, mutta emme puhelimetonta miestä tavoittaneet. Juho on näinä päivinä lähdössä opastamaan ryhmää Aconcagualle Plaza de Mulasin ja perusreitin kautta.

Huomenna siis jalkapatikan alkupisteeseen Andien keskelle! Vuoria saimmekin ihailla upealla lentomatkalla Santiagosta (Chile) tänne Mendozaan.

Seuratkaapa myös Jere Pettersson.com -päivityksiä!

Samuli & Jere
Dos Amigos

21.1.2008 | Chilen raja

Samulilta ja Jereltä saapui noin klo. 19 Suomen aikaa viesti, jossa kerrottiin, että Aconcaguan päähuippu saavutettiin 15.1 Polacos Direct -reittiä pitkin.

24.1.2008 | Valparaiso, Chile

Terveisiä Tyynen Valtameren rannalta Valparaisosta! Aconcagualta on lähes yhtä pitkä matka Santiagoon ja Mendozaan, joten vuorelta paluun jälkeen otimme suunnan länteen Chilen puolelle. Käsittämättömän sattuman kautta kulkupeliksi osoittautui golfin täyteisestä lomasta nauttivan suomalaisseurueen minibussi; Odottelimme Puente del Incassa omaa linjuriamme, kun n. 6 tuntia ennen sen saapumista korviimme kantautui reipas ”Terve!” Matka Puente del Incasta Santiagoon sujui siis erinomaisessa seurassa ja vähintään sen 6 tuntia nopeammin, kuin ”omalla” bussillamme. Perillä Santiagossa majoituimme porukan majapaikkaan, miellyttävään Hotel Attoniin noin ¡iltayhdeksältä. ’Sydämelliset kiitokset koko porukalle!

Kiipeily meni siis hienosti; säät suosivat, sopeutuminen sujui liukkaasti ja Polacos Direct oli ihanteellisessa kunnossa. Sää oli suorastaan kuuma ja suunnitelmissa olleen East Glacier -reitin jääkentät ehtivätkin sulaa paljaaksi kallioksi sen reilun viikon aikana, jonka perusleirissä tai sen yläpuolella vietimme. Lisäksi alempi jäätikkö oli olosuhteiden vaikutuksesta painunut pahasti railoille ja jättimäisille penitenteseille.

Puistoon kirjauduimme sisälle 5.1. ja perusleiriin saavuimme 7.1. Kahden lepo-/sopeutumispäivän jälkeen kävimme viemässä teltan ykköseen ja palasimme pitämään vielä yhden sopeutumispäivän beississä. 12.1 nousimme uudelleen ykköseen, 13.1 kävimme sopeutumiskeikalla kakkosessa ja 14.1 muutimme itsekin yläleiriin n. 5700 metriin.

Huippuyritystä varten heräsimme 15.1 klo. 3:00, mutta kovan tuulen vuoksi käänsimme kylkeä ja lähdimme reitille lopulta 4:20. Lepopäivien niukkuus ja varsin ripeä sopeutumisohjelma toki teki etenemisestä hitaampaa, kuin mitä se olisi voinut olla, mutta uhka seuraavana päivänä saapuvasta myrskystä sai meidät kuitenkin reitille, joka olikin erinomaisessa kunnossa. Olimme varautuneet jyrkkiin osuuksiin perus-jääreittisetillä ruuveineen ja köysineen, mutta simul-soolosimme lähes koko matkan. Nousua harjanteelle tuli noin 1000 metriä (ensimmäinen kolmannes 30-35 astetta, toinen n. 45 astetta ja ylin 55-60 astetta), josta hissuttelimme pitkän matkan päähuipulle leveää huippuharjannetta, joka nousi vielä parisataa metriä.

Huipulta laskeuduimme False Polacos -reittiä pitkin yläleiriin, jossa yövyimme ennen, kuin 16.1 noin. klo. 17 lähdimme laskeutumaan ykkösleirin kautta takaisin Plaza Argentinaan (4100 m.), jonka saavutimme neljä tuntia ja yhtä jäätikkovirtaan putoamista myöhemmin.

Samuli kävi 18.1 Plaza Argentinasta Ameghinon huipulla 5,5 tunnissa ja 19.1 aloitimme jalkapatikan (n. 45 km) takaisin ihmisten ilmoille Punta de Vacasiin ja Puente del Incaan, jonne saavuimme 20.1. Kaiken kaikkiaan round-trip siis 15 päivää.

Nyt vielä lomailua Valparaisossa, Vina del Marissa ja Santiagossa ennen, kuin ensi maanantaina aloitamme pitkän lentomatkan kohti kotia!

Lämpimät kiitokset yhteistyökumppaneillemme, Matkatoimisto Arealle ja Peak Performancelle!

27.1.2008 | Santiago, Chile

Santiago on koti paitsi Juho Lukkarille, myös noin 6,5 miljoonalle chileläiselle. Kahdelle satunnaiselle matkailijalle on ollut hankala löytää ja päästä sisälle Santiagon sieluun; kaupunki tuntuu olevan Chilen kasvavan talouden keskus, mutta ajanvietettä emme juuri ole löytäneet ja päivät käyvät pitkiksi. Onko rytmi niin hektinen, että puistot, kahvilat ja muut aktiviteetit ovat jääneet bisneksen jalkoihin? Ravintolakulttuurista ei voida puhua ja kuuluisa Chilelainen lihakarjakin taidetaan lennattää syväjäädytetyssä muodossa suurten merien taakse.

Pitkä lentomatka kotimaahamme alkaa huomenna maanantaina. 23 tunnin lentomatkaa pidemmältä matkalta tuntuu hyppy keskikesästä keskitalveen. Matkaillessa vuodenajat hämärtyvät; vierailu eteläiselle pallonpuoliskolle tuo kesän keskellä skandinaavin talvea ja vierailu lumihuippuisilla vuorilla tuo hetkittäisen talven keskelle nurinkurisia vuodenaikojakin.

Vietän talvisessa Helsingissä kaksi viikkoa ennen, kuin vaihdan city-asun taas kuorivaatteisiin ja Telemark-suksiin – ”Takaisin Alpeille”!