Cho Oyu, 8188 m. (26.08. – 17.10.2006)

Yhteenveto

CHO OYU – 8201 m.
26.8 – 17.10.2006

Samuli Mansikka (28) ja Jere Pettersson (25) ottivat tuntumaa maailman suurimpien vuorten kiipeämiseen syksyllä 2006, kun he tavoittelivat Cho Oyun 8201 metrin korkeutta hipovaa huippua. Vaiherikas matka huipulle oli kaatua tavattoman runsaiden lumisateiden aiheuttamiin viivästyksiin. Matkan aikana tulivat harmillisesti tutuiksi myös vuorikiipeilyssä tavalliset terveysriskit; Voimakas ja pitkään jatkunut ”jäätikköyskä” sai lopulta Jeren kylkiluun murtumaan. Jere saavutti kuitenkin oman korkeusennätyksensä käytyään kahdesti ykkösleirissä (6400 m.) vieden sinne vuorella tarvittavia varusteita.

Samuli saavutti Cho Oyun korkeimman kohdan 2.10.2006 klo. 8.30. Cho Oyulla yleiseksi muodostuneesta käytännöstä poiketen Samuli ei käyttänyt pullotettua happea missään vaiheessa nousua tai vuorelta laskeutumista.

Kaksikko pyrki huipulle perusreittinä pidettyä Tiibetin puoleista rinnettä. Perustetut yläleirit sijaitsivat korkeuksissa 6400 m., 7150 m. ja 7560 m. Ylempi perusleiri perustettiin 5600 metrin korkeuteen. Kohdetta lähestyttäessä perustettiin leiri myös ns. ”Kiinalaiseen perusleiriin” 4700 metriin, sekä yhdeksi yöksi 5100 metriin.

Retkikunnan organisoinnissa olivat apuna Dan Mazur (USA), Phil Crampton (USA/GB) ja Murari Sharma (NEP).
Keskeisessä roolissa matkassa olivat mukana Matkatoimisto Area, sekä Peak Performance.

Matkakertomus

29.08.2006 | Katmandu

Namaste ja terveiset Katmandusta! Saavuttiin tänne eilen iltapäivällä Bangkokista, jossa vietimme matkalla yhden yön. Matka meni kokonaisuudessaan oikein hyvin ja ollaankin jo ehditty puuhaamaan monenlaista; Bangkokissa olisi ollut mukava viettää aikaa enemmänkin, mutta reippaan tuktuk-kuskin matkassa kokemuksia kertyi yllattävän runsaasti. Varmasti monelle suomalaisellekin tuttu paikallinen erikoisuus, ”ping-pong -show” kuulosti turhan rajulta väsyneiden matkalaisten tarpeisiin, joten tyydyimme temppelikierrokseen ja vaateshoppailuun. Vaatturi tosin jätti hienoihin mittatilauspaitoihimme yllättävän paljon kasvunvaraa vatsan seutuville.

Katmandu näyttää entiseltään, joskin viime syksystä tuttuja hihastanykijöitä ja viulunvinguttajia on näin äkkiseltään paljon vähemmän. Kiipeilytarvikkeiden suhteen varustetarjonta on erinomainen, joten varustetäydennykset onnistuvat vaivatta. Maastoon lähdemme 5.9, joten nyt käytämme ajan viimeisiin tarpeellisiin paperihommiin. Lisäksi ohjelmassa on paikallista punttisalia, sekä Katmandun video- ja valokuvausta. Jeren on myöskin ihan pakko päästä vetäisemaan Thunderstruckit paikallisessa kitarakaupassa.

Lisää tunnelmia paikan päältä ehkäpä jo huomenna. Pysykäähän kuulolla!

Terveisin Samuli & Jere

31.08.2006 | Katmandu

Tänään käytettiin päivä tehokkaasti videokuvaukseen. Samalla kierrettiin pakolliset nähtävyydet; aamu alkoi vaiherikkaalla riksa-ajelulla Thamelista ”Swambulle”, eli niin kutsutulle ”Apinatemppelille”. Siellä aikamme kierreltyämme suhautimme paikallisen ”arivatasen” kyydillä Pataniin, josta käsin Nepalin kuningas on aikanaan hallinnut alaisiaan. Turistirysien lisäksi ollaan kaveerattu Nepalin vanhimman punttisalin pomon kanssa, joka treenasi kanssamme vielä sulkemisajan jalkeen. Hienhajuinen Katmandu kuittaa.

02.09.2006 | Katmandu

Namaste vaan kaikille! Katmandu on siita metka paikka, että täällä ajan saa kulumaan tekemättä mitään. Katseltavaa ja ihmeteltävää riittää. Hinku Friendship Highwaylle ja perusleiriin alkaa toisaalta olla jo kova, mutta maltetaan vielä.

No mitä me tässä sitten odotellaan? Yleinen kaytäntö tämän kokoluokan (ja hintatason) vuorilla on se, että jaetaan lisenssi-, logistiikka- ja perusleirikulut porukalla. Esimerkiksi lisenssin hinta on sama, olipa ryhmässä yksi kiipeilija, tai 8. Apunamme toimiva Nepalilainen matkanjärjestäjä kokoaa porukan tiedot ja järjestää kunkin haluamat palvelut. Minä ja Jere olemme ostaneet Herra Murari Sharmalta siis kaksi paikkaa Cho Oyun lisenssistä, kuljetukset Katmandusta vuoren juurelle ja takaisin ja ns. ”Base Camp Support” -palvelut, eli perusleiri- ja messiteltat, sekä keittiöhenkilökunnan. Perusleireistä eteenpäin olemme siis omillamme; kannamme itse kaikki varusteemme ja liikumme reitillä omavaraisesti, ilman oppaita.

Ylihuomenna matkanjärjestäjämme pitää koko ryhmälle ”briefingin” ennen kuin tiistaina starttaamme aamukolmelta kohti Kiinan rajaa. Nyt viikonlopun viettoon, joka meidän osaltamme alkoi eilen paikallisen rokkibändin keikalla. En tiedä veikö miehet kitaroita vai kitarat miehiä, mutta rokkas!

05.09.2006 | Friendship Highway: Katmandu – Nyalam

Terveisiä Tiibetistä!

Muutama tunti erittäin kuoppaista tietä ja pari tuntia byrokratiaa Kiinan rajalla ja olemme isoa askelta lähempänä kohdetta. Saavumme parin tunnin sisällä Nyalamin kylään (3750 m.), jossa viivymme kaksi yötä ohenevaan ilmaan sopeutuen. Kaveruksilla kaikki hyvin, paitsi että Jereen on tropiikissa iskenyt flunssa ja Samulilta lähti isovarpaasta kynsi.

06.09.2006 | Nyalam (3750 m.)

Viime yö meni ihan mukavasti Snow Land Hotellissa pientä päänsärkyä potien ja kissankokoisten rottien ”rapinaa” ja vinkunaa kuunnellen. Tänään Jere jäi kämpille parantelemaan flunssa. Itse kävin reippailemassa viereisellä 4300 m. huipulla, joten sopeutuminen on hyvin käynnissä. Huomenna ajamme Tingriin, jossa vietämme niin ikään kaksi yötä. Matkalla sinne näemme ensimmäistä kertaa Cho Oyun, Shisha Pangman ja Everestin.

07.09.2006 | Tingri (4300 m.)

Kauas on pitkä matka!

Katmandusta alkanut kahden päivän ajomatka on tuonut meidät nyt Tingrin kylään, jossa vietämme kaksi yötä aklimatisoituen. Vointi on meillä erinomainen, niinkuin muillakin ryhmämme jäsenillä. Jeren flunssakin näyttää paranemisen merkkejä, joten huomenna tarkoituksemme on lähteä viereisille n. 5000 metriä korkeille kukkuloille kuljeskelemaan. 5000 metriä rikottiin tosin jo tänään ajomatkalla.

Cho Oyu ja Everest siintää jo tuolla muutaman kymmenen kilometrin päässä! Aiemmin päivällä näimme Shisha Pangman (8000 metriä ja risat)!

08.09.2006 | Tingri

Tämä päivä on ohjelmassamme varattu sopeutumiselle. Aikataulusta ei sovi poiketa, sillä etukäteen China Tibet Mountaineering Associationille toimitettua lähestymissuunnitelmaa ei matkan edetessä ihan niin vaan muutetakkaan. Näin täällä Kiinan sosialistisessa kansantasavallassa pidetään byrokratia arvossaan! Kävimme siis Jeren ja muuan Michael ”Hornet-pilotti” Hsun kanssa päiväretkellä reilun 4600 metrin korkeudessa. Hassu juttu on se, että nyt samalla Cho Oyu-lisenssillä kiipeävä kalifornialainen osui minuun ja Jereen kaksi vuotta sitten Denalilla! Maailma on kerrassaan pieni paikka!

14.09.2006

Noniin, terveisiä ylemmästä perusleiristä (5650 m)! Vähän on ongelmia viestiyhteyksien kanssa, mutta muuten kaikki erinomaisesti. Vuori on valtavan kokoinen, mutta tänään pidetyn Pujan jälkeen olemme huomenna valmiit lähtemaan perustamaan ykköstä. Palaillaan!

15.09.2006 – ABC (5650 m.)

Jere lähti aamulla viemään kolmea yläleiritelttaa ykköseen. Itse jäin parantelemaan yöllä noussutta kuumetta.

17.09.2006 – ABC (5650 m.)

Jeren vuorelta paluun jälkeen on nyt pidetty pari päivää lepoa. Piti kuulemma oikein tuulettaa leirissä. Sen verran kova urakka oli ollut. Urakka palkittiin oikein onnistuneella ajoituksella ja palalla herkullista kakkua.

Samulilla on vielä kuumetta varsin reippaasti, joten odottelemme sen paranemista ennen kuin lähdemme perustamaan ylempiä leirejä.

18.09.2006 – ABC (5650 m.)

Kuume alkaa vihdoin talttua ja v..utuskin muuttua uskoksi. Lähden huomenna sopeutumisreissulle ykköseen ja vien samalla ruuanlaittotarpeita, kuten kaasut yläleireihin, sekä pari keitintä ja lisäksi ruokaa. Tarkoitus on tuon jälkeen pitää lepopäivä tai kaksi, jonka jälkeen painumme mäkeen, ensin nukkumaan ykköseen ja sitten kakkosta (7000 m.) perustamaan.

Terveisiä!

20.09.2006 – ABC (5650 m.)

Vietin viime yön ykkösessä 6400 metrissä. Saavuin leiriin raskaan reppuni kanssa sen verran myöhään, että en olisi ehtinyt hetkeä myöhemmin alkaneen sanan lumisateen alta pois. Jere oli vienyt teltat leiriin aiemmin, joten katsoin vapaan paikan ja ryhdyin lumitöihin, joihin menikin väsyneenä toista tuntia. Teltta-alusta jäi silti melkoisen kaltevaksi, mutta lumelta ja lähestyvältä yöltä piti päästä suojaan.

Koko yön jatkuneen lumisateen aamulla vaihduttua tuskaisen kuumaksi auringonpaisteeksi, heitin tyhjän repun selkääni ja löntystin perusleiriin suoraan lounaspöytään. Kropassa tuntui reisdun jäljiltä samalta, kuin liian monen peräkkäisen huvipuistovimpaimen jälkeen. Muutoin sopeutuminen tuntuu sujuneen mainiosti, vaikka en ollutkaan päässyt käymään ykkösessä aiemmin.

Huomenna on lepopäivä!

21.09.2006 – ABC (5650 m.)

Tänään täällä perusleirissä on ollut vähän raikkaampi talvisää; lunta on tullut koko päivän ja keli on muutenkin ollut varsin kirpakka. Vuorellakin on lunta tavanomaista enempi; yleensä syyskauden ensimmäiset huiputukset nähdään jo kuun 10. päivän tienoilla, mutta tällä kaudella ei huipulla ole vielä käyty. Itse asiassa vasta tänään on jonkun ryhmän sherpatiimi edennyt kolmosleirin tasolle 7400 metriin.

Huomenna perjantaina minä ja Jere lähdemme tästä ykköseen, josta lähdemme ylihuomenna perustamaan kakkosta 7000 metriin, jossa aiomme samalla retkellä myös yöpyä. Kakkosesta palaamme suoraan tänne perusleiriin lepäämään ja valmistautumaan huippuyritykseen, joka ajoittuu siis ensi viikon loppupuoliskolle. Toivottavasti terveys ja muut epävakaat muuttujat sen meille sallivat!

T: Samuli & Jere

24.09.2006 – ABC (5650 m.)

Tulimme tänään alas ykkösestä, jossa vietimme kaksi yötä elätellen toiveita kakkoseen pääsystä. Lunta tuli parin yön aikana leiriin metrin verran ja reitille leirin yläpuolelle paikoin metritolkulla, joten meistä ei olisi ollut polunavaajiksi.

Yöpymiset olivat lisäksi Jerelle ensimmäiset ko. leirissä, joten ensimmäinen yö meni hänen osalta melkoisia ams-oireita kärsien. Näyttää lisäksi siltä, että Jerellä saattaa olla kylkiluu haljennut ns. ”jäätikköyskän”, eli voimakkaan, jatkuvan yskän seurauksena. Katsotaan nyt täällä alhaalla pari päivää, olisiko vika sittenkin vain lihaspussissa. Ylös ei kuitenkaan ole syytä lähteä, sillä lunta tulee kuulemma vielä pari päivää. Kerrassaan harmillista; lukuisien muuttujien vuoksi tuuria tarvitaan näin suurella mäellä valtavan paljon. Itse olisin ihan hyvällä mallilla paukkaamaan ykköseen ja edelleen kakkoseen, kun vain nyt sää muuttuisi rajusti. Kolmosen yläpuolella ei ole muuten vieläkään päässyt käymään kukaan.

25.09.2006 – ABC (5650 m.)

Näyttää tilanne Cho Oyulla todella huonolta; lunta tuli yöllä pari metriä, eikä loppua näy. Yöllä kuului ympäröiviltä vuorilta jättiläismäisiä lumivyöryjä. Kiinalaisella retkikunnalla on kiipeilijä jumissa ykkösessä, mutta elättelevät toiveita pelastusoperaatiosta vasta viiden päivän kuluttua. Konkarit sanovat, että ovat nähneet Himalajalla viimeksi näin paljon lunta 1999.

Että tällaista nyt tällä kertaa..

27.09.2006 – ABC (5650 m.)

Nyt tilanne näyttää taas valoisammalta; tänään ja eilen on ollut upea sää, joten useat ryhmät ovat suunnanneet vuorelle avaamaan polkua. Lumiolosuhteet ovat tosin äärimmäisen epävakaat, joten me tähyilemme perusleiristä käsin, kuinka reitillä edetään.

Jeren osalta kiipeilyt on valitettavasti kiivetty. Mahdollisesti murtuneen kylkiluun kanssa ei ole leikkimistä. 8000-metrisen vuoren kiipeäminen on raskasta, fyysistä työtä, joten.. Itse liityn muiden samalla lisenssillä kiipeävien matkaan, kun 29.9 lähdemme yrittämään kohti huippua. Yritys tulee olemaan itselleni todella raskas; en ole päässyt myrskyn vuoksi käymään ykköstä ylempänä. Lisäksi olen retkikunnan johtajan ohella ainoa, joka kiipeää ilman lisähappea.

Jännäksi menee!

02.10.2006 – HUIPPU SAAVUTETTU

Viestiyhteydet Cho Oyulta Suomeen eivät ole toimineet muutamaan päivään aivan toivotusti – Samulin lähettämät viestit matkalta huipulle eivät ole löytäneet perille. Äsken vuorelta saadun soiton mukaan Samuli on kuitenkin saavuttanut huipun tänään aamulla!

Mies kuulosti väsyneeltä, mutta onnelliselta ja laskeutuu alas perusleiriin seuraavien päivien aikana. Perusleiristä kuulemme sitten tarkemmat uutiset.

04.10.2006 – ABC (5650 m.)

No niin, terveisiä ylemmästä perusleiristä, jonne saavuin eilen, vietettyäni ensin yön kakkosessa. Matkalla purin ykkösen, joten askel oli raskaan repun ja huippu-uupumuksen myötä lyhyt.

Kiitos kaikille onnitteluista! Pahoittelen teknisiä ongelmia, joiden vuoksi emme ole saaneet lähetettyä kuvia matkan varrelta. Kuvia ja videoklippejä on kuitenkin luvassa kotimaahan paluun jälkeen. Pysykäähän siis ”kanavalla”.

Perusleiri jää taakse ylihuomenna, jolloin muutaman tunnin jalkapatikan jälkeen hyppäämme maastureihin ja ajamme Tingriin. Katmanduun on tarkoitus saapua 7.10. Täällä perusleirissäkin alkaa olla jo talven tuntua; yöt ovat erittäin kylmiä. Odotamme innolla Katmanduun pääsyä.

Näihin tunnelmiin… Perusleiri hiljenee.

08.10.2006 – Katmandu, 1500 m.

Terveisiä Katmandusta! Pääsimme eilen matkustamaan äärimmäisen kuoppaista Friendship Highwayta tänne Katmanduun, jossa suihku, vesivessa ja ihkaoikeat lakanat tuntuivat ylellisyydeltä, puhumattakaan telkkarista kaapelikanavineen! Tuoreet hedelmät maistuvat niin ikään varsin maukkailta tölkkiananasten ja ”slimy mangon” jälkeen! Tänään saimme nauttia mm. ensimmäisen todella hyvän ja monipuolisen aamiaisen kuukauteen. Kuukauden jäätiköillä ja lumikentillä asuminen todella opettaa arvostamaan kunnon lepoa ja ravintoa!

Retkikunta Pettersson & Mansikka haluavat välittää sydämelliset kiitokset yhteistyökumppaneilleen, Matkatoimisto Arealle ja Peak Performancelle. Suuret kiitokset asiantuntemuksesta ja tuesta ja tsempistä lisäksi Bongelle, Greendoorille ja Vandernetille, sekä Edge-lehden toimitukselle.