DHAULAGIRI, 8167 m. (30.4. – 29.5.2011)

Yhteenveto

DHAULAGIRI, 8167 m.
30.4. – 29.5.2011

Toukokuussa 2011 Samuli kiipesi maailman 7. korkeimmalle vuorelle Dhaulagirille! Matkaa ennen Samuli johti Matkatoimisto Aventuran vaellusryhmän Mt. Everestin perusleiriin ja Island Peakin (6189 m.) huipulle, mistä saavutettua sopeutumista hyödyntäen vuorella oli mahdollista päästä nopeasti toimiin. ”Valkoinen vuori” on tunnettu hankalista lumiolosuhteista. Ne olivat kuitenkin tällä kertaa suotuisat ja Samuli saavutti huipun 16.5.

Dhaulagirille Samuli kiipesi yhden miehen retkikuntana ja toimi perusleirin yläpuolella yksin. Matkan aikana ei käytetty pullotettua happea.

Samuli climbed Dhaulagiri in May 2011! The 7th highest in the World Dhaulagiri is notorious for it’s often complicated snow-conditions. Samuli however succeeded in summiting the peak on May 16th after arriving in basecamp (4750 m.) on May 6th in very good conditions.
As a one’man expedition Samuli had two basecamp cooks but above that operated all by himself on the mountain. Supplementary oxygen was not used at any part of the expedition.
Pre-acclimatizing was done guiding an Island Peak trek in late-April.

Logistiikasta Katmandusta Dhaulagirin perusleiriin (4750 m.) ja ruokahuollosta perusleirissä vastasivat kokki Sange Sherpa, sekä keittiöapulainen Pasang Sherpa.

Samuli Mansikka Dhaulagiri 2011 Expedition
– Samuli Mansikka, Expedition Leader
– Sange Sherpa, Basecamp Cook
– Pasang Sherpa, Basecamp Cook

dhaulagiri

Matkakertomus

4.4.2011 | DHAULAGIRI 2011

Tervetuloa seuraamaan kevään Nepalin-matkojani! Lähden Nepaliin 7.4. Aventuran Everest basecamp & Island Peak -vaellusryhmän kanssa. Ryhmä aloittaa kotimatkansa 28.4., jonka jälkeen pyrin mahdollisimman nopeasti Dhaulagirin perusleiriin (4750 m.).

Dhaulagiri-retken valmistelut ovat kunnossa niiltä osin, kuin ne pystyy Suomesta käsin ja Katmandun toimistomme kautta hoitamaan. Katmandussa luvassa on vielä kosolti pakkaamista ennen, kuin matkan kohti Dhaulagirin perusleiriä voi aloittaa.

Mount Everestin kausi on taas aluillaan ja osa ryhmistä on jo matkalla perusleiriin. Käymme tälläkin kertaa Aventuran ryhmän kanssa tervehtimässä tuttuja perusleirissä, jossa olemme 19.4.
Seuraa Summitclimbin ryhmiä Nepalin ja Tiibetin puolella, sekä Altitude Junkies -ryhmää.

11.04.2011 | Terveisiä Namchesta (3450 m.)!

Onpa vaan kiva palata Everestin kansallispuistoon parin vuoden tauon jälkeen! Olen täällä Kari Heimosen kanssa johtamassa Aventuran ryhmaa Mt. Everestin perusleiriin ja Island Peakin huipulle ja on ilo reissata kertakaikkisen mahtavan ryhmän kanssa – on aivan tolkuttoman hauskaa! Karilla oli eilen merkkipäivä, jota juhlistettiin kakkukahveilla ja jatkoilla kaverini Santoshin baarissa.

Tänään olemme viettäneet vapaa-/sopeutumispäivää Namchessa ennen, kuin huomenna jatkamme Tengpocheen. Aamupaivällä kävimme kävelyllä 400-metriä Namchea ylempänä Everest View Hotellilla, josta avautuvat hienot maisemat laaksoa pohjoiseen kansallispuiston suurille vuorille, mm. Ama Dablamille, Everestille, Lhotselle ja Tawochelle.

Keli on ollut vähän tavanomaista sateisempaa. Eilen saimme niskaamme ihan kunnon raekuuron Namchea edeltävässä mäessä ja huomisellekin on luvattu märkää. Toivottavasti Dhaulagirille ei samaan aikaan sada kovin paljon lunta haittaamaan toukokuista yritystäni. Sain muuten juuri käsiini kiipeilylupani; Nepalissa ei oikeinkirjoitus osu koskaan aivan tismalleen oikein. Tällä kertaa (ensimmäistä kertaa kai koskaan) nimeni oli kirjoitettu oikein, mutta etuliitteeksi oli laitettu ’Mrs.’! Noh, aivan sama, joskin ihan sympaattista ja niin tyypillistä!

Terveisin ’Simuli Mansikka’

17.04.2011 | GORAK SHEP (5100 m.)

Terkkuja! Olemme Island Peak -ryhmän kanssa täällä Gorak Shepissä yhden päivämatkan paassa Everestin perusleiristä. Käymme huomenna perusleirissä ja tutustumme maailman suurimman vuoren kiipeämiseen ja kaikkeen mitä tähän jokavuotiseen sirkukseen liittyy.

Kivaa on! Kelikin näyttää vähän paranemisen (=lämpenemisen) merkkejä, mikä on ihan hyvä alkumatkan tuulisten ja sateisten päivien jälkeen.

14.04.2011 | DINPOCHE (4350 m.)

Terkkuja Dingpochesta! Homma etenee ja paljon on jo nähty ja koettu tälläkin retkellä! Eilen saimme kunnon kulttuuripläjäyksen; kävimme ensin seuraamassa aamuhartautta Tengpochen luostarissa ja iltapäivällä saimme vielä Lama Geshelta siunauksen matkallemme.

Hyvä homma! Huomenna lepäilemme täällä Dingpochessa. Saatamme tehdä pienen päiväretken viereiselle Nangkartsangh-kukkulalle 5000-metriin, mutta muuten ohjelmaan kuuluu kakunsyöntiä ja kahvinjuontia. Kivaa on!

– Samuli

24.04.2011 | TENGPOCHE

Terkkuja Tengpochesta! Olemme Aventuran vaellusryhmän kanssa nyt paluumatkalla Luklaan ja takaisin Katmanduun. Kävimme Island Peakin huipulla (6189 m.) eilen hyvällä kelillä – keli oli tyyni ja saimme varsin hyviä näkyvyyksiä ympäröiviin laaksoihin ja mm. ”viereiselle” Makalulle (8400 ja risat).

Nyt alkaa kova Dhaulagirille valmistautuminen. Yritän päästä lähtemään Katmandusta Marphaan 30. päivä, kunhan saan kaiken varustuksen pakattua reissukuntoon. Lisäksi pitänee hieman levätä, sekä syödä herkkuruokia ja juoda herkkujuomia. Pakattavaa on itse asiassa aika paljon, kun pitää yhtä kiipeilijää ja perusleirikokkia varten pakata yläleiri- ja kiipeilyvarustuksen lisäksi kaikki perusleirivarustus ja ruuat kuukaudeksi. Valmistautumisesta lisää Katmanduun päästyäni! Heippa!

– Samuli

28.04.2011 | KATHMANDU

Moi kaikille! Aventuran Everest BC & Island Peak -ryhmä (jälleen kerran aivan erinomaisen hauska sellainen) lähti tänään puolen päivan aikoihin kotimatkalle Delhin kautta. Kolmen viikon aikana kerkesimme nähdä ja kokea Nepalia varsin monipuolisesti – tänään kävimme tutustumassa Pashupatin hindutemppeliin ja Boudhan buddhalaiseen stupaan. Omalta osaltani iltapäivä meni vimmaisesti Dhaulagiri-varusteita pakaten. Kathmandun varastossani on kamaa ihan sikana ja on ollut melkoinen urakka tsekata mitä pakata; mitään ei saa unohtua, mutta kustannusten minimoimiseksi liikojakaan ei voi mukaan ottaa. Kokkini Sangay on tänään kaynyt ruokaostoksilla sen mukaan, mitä eilen tsekattiin ostoslistaa. Itse olen tehnyt pieniä varustetäydennyksia mm. pakkasvarustukseen, lääkelaukkuun ja perusleirin yläpuoliseen ruokavalikoimaan. Ostin myös mm. 400 metriä koyttä, parikymmenta jääruuvia ja tusinan verran lumiankkureita reitin fiksaamiseen.

On todella hauskaa tehdä ensimmäistä kertaa ihan koko sirkus yksin ja ilman ryhmän johtamista. Olin toki Manaslullakin perusleirin yläpuolella matkassa omatoimisesti, mutta silloinkin jaoin perusleirin Altitude Junkies -ryhmän kanssa. Toivotettakoon muuten asiaa sivuten hyviä valmisteluita Anne-Mari Hyryläiselle, joka tulevana syksynä on matkaamassa toiselle kasitonniselleen. Tsekatkaapa blogi täällä: http://www.skyclimbers.com/blog.php?id=238

Matkani alkaa siis täältä Kathmandusta kohti Marphaa ylihuomenna lauantaina. Toivottavasti pääsen nopeasti perusleiriin ja pelikentille. Sopeutuminen on Island Peakin jälkeen ihan hyvällä mallilla ja kuntokin tuntui olevan kohdillaan. Huiputusta yritän ajoittaa toukokuun kolmannelle viikolle. Huominen menee vielä shoppailun parissa; yritän vielä loytää täältä matkaani kannettavan dvd-soittimen ja tukun leffoja ajanvietteeksi pahan kelin varalle. Niitä nimittain saattaa olla luvassa – kevät on Nepalissa pahan kerran myohässä ja sateita on kaikkialla ollut enemmän, kuin tavallisesti tähän vuodenaikaan. Noh, sormet ristiin ja äijä mäkeen!

Huomenna vielä lisää ja sen jälkeen satelliitin välityksellä matkan varrelta! Terkkuja kaikille!

Samuli

30.04.2011 | BENI

Hyvää vappua kaikille! Sirkus nytkähti tänä aamuna liikkeelle, kun ajelimme kaikkine kamoinemme 12 tuntia Katmandusta tänne Beniin. Bussimme nuorehko kuski oli ottanut pari kaveria följyyn ja matka taittui kuunnellen mm. Justin Bieberiä, Shakiran Waka-wakaa ja Vengaboysia varsin äänekkäästi ja bassoa korostetun voimakkaasti toistaen. Vengabussillakin pääsee perille ja majoituin nyt yöksi Hotel Muktinathiin kahden kokkini kanssa.

On hauska nähdä itselleni uusia paikkoja Nepalissa, mutta pakko sanoa, että juuri nyt on melko kaukainen olo. Beni ei myöskään ole Nepalin kauneimpia kyliä, vaikkakin taatusti autenttinen ja yllättävän eläväinenkin (ja kotieläinrikas). Tänään on lauantain vuoksi kaupat pääsääntöisesti kiinni. Nepalissa on hyvinvoiva leffaskene ja teatterikin kyliltä löytyi. Valitettavasti sekin oli kiinni enkä päässyt tsekkaamaan viimeisintä listaykköstä Nigarania. Sääli, sillä luvassa olisi räjähtävää toimintaa, aurinkolasipäisiä sankareita hihattomissa paidoissa ja tietenkin kosolti intohimoista rakkautta. Ruokakaupat ovat auki ja olemmekin tehneet vähän kasvis- ym. ruokatäydennyksiä. Itse ostin banaaneja, joista noin 12-vuotias kauppiaanketku taisi veloittaa minulta valkonaamahinnan. Sallittakoon se – jos tuon ikäisenä on vainu rahalle, niin se hänelle suotakoon. Hyviä ovat anyway!

Vappupäivän aamuna jatkamme muutaman tunnin Marphaan, josta toivottavasti pääsemme aloittamaan trekin saman tien. Hinku perusleiriin on kova, jotta pääsisin hyödyntämään Island Peakin akklimatisoinnit ja toki sitä myöden pikaisesti asemiin kyttäämään huiputuskeliä. Jännittävää nähdä mihin asti muut ryhmät ovat jo päässeet. Kovin paljon porukkaa ei vuorella ole. Tiimeistä lisää sinne päästyäni. Kohta lienee luvassa runsas dal bhat -illallinen ja saatanpa nauttia yhden oluenkin, kun sitä vielä saa (lisäksi Commando-oluen mainos vetosi tunteisiini niin voimakkaasti).

Hyvää vappua! Olkaa ihmisiksi!

02.05.2011 | MARPHA

Mikään ei opeta kärsivällisyyttä niin, kuin retkikuntakiipeily Himalajalla. Asiat tapahtuvat, kun ovat tapahtuakseen. Aivan kuten uumoilin, meillä on hieman haasteita löytää kantajia viemään varusteitamme Dhaulagirin perusleiriin. French Pass -solan ylitys kun on jokseenkin haastava. No eipä mitään, odotellaan ja katsotaan miten homma järjestyy.

03.05.2011 | MARPHA

Vielä niin sanotusti pattitilanteessa Marphassa. Toivotaan, että tänään löytyisi French Passin ylitykseen kohtuuhinnalla suostuvaisia kantajia.Sormia ristiin! Mitä luultavimmin lähden kuitenkin huomenna keskiviikkoaamuna kävelemään basecampiin perusretkeilysetin kera. Reppuun leipää ja piimää vaan (ja teltta ja keitin ym.). Jos mua hiukkasen onnistaa niin, kantajat löytävät kyllä perille pari päiväämyöhemmin. Saisinpa ainakin akklimatisoinnin pidettyä mallilla. Eikä tämä Marphakaan nyt kamalasti virikkeitä tarjoa. Odotellaan ja katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin.

04.05.2011 | YAK KHARKA (n. 4000m.)

Niin ne vain hommat aina järjestyy Nepalissa! Ei aina siten, kuin tahtoisi, mutta järjestyy kuitenkin. Illalla saimme 12 kantajaa majapaikkaamme ja aamulla pääsimme lähtemään polun päälle kaikkine kuukauden kamoinemme. Illalla sopimamme hinta ei tosin aamulla enää pätenyt, vaan pari tuhatta rupiaa (n. 20 €) per kantaja hilattiin hintaa yön pimeinä tunteina ylöspäin. Harmittaahan se, mutta pakko saada kamat perusleiriin. Hinta oli nyt kaksinkertainen siihen mitä alun alkaen suunnittelin, eli kantajien palkkiosta tuli melkoinen menoerä tämän matkan budjetissa.

Päivän trekki puolestaan oli tosi kiva! Polku nousi Marphasta hyvin nopeasti ja nyt, kun olemme toista tuhatta metriä ylempänä, on majapaikkamme läheisyydessä sijaitseva Marphan koulu vielä näköpiirissä. Alue on todella kaunista eikä siis mikään ihme, että viereisen Annapurnan massiivin ympärivaellus on niin suosittu. Maasto ja kasvillisuus on tavattoman monimuotoista ja myös kulttuurisesti täällä näkee taas ihan erilaisen Nepalin. Huomenna tavoitteenamme lienee 4900-metrin leiri juuri ennen Dhampus-solaa (5250 m.).

05.05.2011 | HIDDEN VALLEY (4950m.)

Tämän päivän etappi olikin paljon lumisempi, kuin osasin odottaa – valtaosa päivän patikasta paineltiin ihan kunnon lumihangessa, välillä haaroja myöten. Kantajilla (yksi ’load’ on 30 kg) oli ihan kunnolla tekemistä ja välillä neuvoteltiinkin porukalla miten homman kanssa edetään. Yhtä kaikki, paineltiin 5100-metrisen Dhampus-solan yli tänne ’Hidden Valley:iin’ saakka. Se meinaa, että huominen pätkä French Passin (n. 5300 m.) yli perusleiriin saatiin ihan mukavan lyhyeksi.

Hidden Valley on upea ja tosiaankin nimen mukaisesti jemmassa! Laitan tämän päivän etapista muutaman kuvan huomenna. Toivottavasti maltatte odottaa. Kerrassaan komea paikka. Tämä viimeinen trekkileirimme on aivan Tukuche Peakin (6900 m.?) juurella ja nyt, kun pilvet väistyisi niin Dhaulagirin pitäisi näkyä niin ikään. Aamulla heti alkumatkasta sain muuten hyvät näkymät Dhaulagirille ja reitille. Ihan hyvältä näytti!

06.05.2011 | DHAULAGIRI BASECAMP (4750m.)

Perillä perusleirissä! Nousu Hidden Valleystä French Passin yli tänne Dhaulagirin jäävirran juurelle oli jokseenkin seikkailullinen. Lunta oli paikka paikoin runsaasti ja saimmepa yhden satametrisen kahlata polvia ja haaroja myöten totaalisesti kaiken kastelevassa sohjossa. Kantajia ei naurattanut ja käytiinpä siinä taas depattia lakkoilusta. Vaan ei auta nurinat, kun valkonaama painelee vesi loiskuen kohti perusleiriä rahat mukanaan! Kesä kuivaa minkä kastelee. Ja kyllä pojat oli ihan tyytyväisiä ja hymyissä suin, kun saivat manitsut likaisiin kätösiinsä. Bussirahaakin piti vielä saada jo sovitun palkkion lisäksi.

Perusleirissä on nyt viisi tiimiä. Amerikkalaiskaksikko lähti kotimatkalle muutamaa päivää aiemmin ja me kaappasimme heidän leiripaikkansa. Naapureina meillä on Chileläisnaisten retkikunta ja toisella puolella korealaisporukka. Chileläisiä en vielä tavannut. Korealaiset eivät tälläkään kertaa puhu sanaakaan englantia. Kovasti kyllä osoittivat istumaan ja teetä juomaan. Toivottavasti kutsuvat illallistamaan joku päivä – korealaiset nimittäin osaavat ruuanlaiton taidon. Molempien tiimien sherpat ovat hyvin tuttavallisia ja kerkesimmekin jo vaihtaa sanan, jos toisenkin.

Jäätikön moreeni on kapea ja tiimien telttakylät nätisti jonossa. Me olemme ylhäältä laskien kolmas leiri. Ylimpänä, eli Chileläisten yläpuolella on italialaistiimi, josta läheteltiin terveisiä Veikalle. Meidän alapuolella siis korealaiset ja sitten vielä norskit. Hauska tapaus muuten; törmäsin tänään polulla ystävääni Lee Farmeriin, joka on täällä trekkiryhmän kanssa. Lee tiesi, että olen vuorella, mutta luuli minun johtavan juurikin tuota mainittua norjalaistiimiä. Tiimi oli Leen vieraillessa ylhäällä vuorella, mutta reipas britti pyysi perusleirihenkilökuntaa osoittamaan ”leaderin teltan”, jonne jätti viestin ”retkikunnan johtaja samuli mansikalle”. Käyn norskien juttusilla huomenna selventääkseni viestin tarkoitusta.

Huomenna haistelen olosuhteita ja tsekkailen tilannetta vuorella. Pyrin pääsemään ylös ylihuomenna sunnuntaina. Nyt tässä vaiheessa retkeä on joka tapauksessa tärkeintä tehdä puitteet mukaviksi perusleirissä. Oma leirini on melkoinen karvalakkimalli naapureihin verrattuna, mutta oleelliset mukavuudet löytyvät. Niistä lisää huomenna. Nyt sukellan makuupussiin, laitan leffan pyörimään ja otan popcorn-kulhon kainaloon. Hyvää viikonvaihdetta!

07.05.2011 | DHAULAGIRI BASECAMP (4750m.)

Täällä satelee kevyesti lunta aivan, kuten sääennuste lupailikin. Tarkoitukseni on aamuvarhain lähteä ylös perustaakseni ykkös- ja kakkosleirit (6000 m. ja 6700 m.) ja viimeistelemään sopeutumisen. Kamaa tuli reppuun aika paljon mm. kaksi telttaa, makuupussi ja -alusta, untuvahaalari, keitin (kaksi poltinta ja yksi kattila), lumilapio, sekä ruuat ja kaasut kolmeksi päiväksi. Toivottavasti kelit ovat suotuisat ja saan leirit pystyyn ja vietettyä kolme yötä ylhäällä, sillä silloin voin perusleiriin vetäydyttäni alkaa miettimään huippuyritystä. Muut ryhmät saapuivat tänne viikkoa aiemmin, joten reittikin on tsekattu ja fiksattu jo 7500 metriin asti. Tämä helpottaa (, joskin vähän hävettää, kun en päässyt osallistumaan) hommaa osaltani valtavasti, sillä säästyn fiksiköysien ja lumiankkureiden kantamiselta. Itse asiassa lahjoitin mukana tuomani 400 metriä köyttä, 10 kojoottia ja 6 jääruuvia chileläisryhmälle, jonka sherpat ovat urakan hoitaneet. Näin on tapana, mikäli ei muuten ole ottanut osaa reitin rakentamiseen.

Eli nyt muutaman päivän uutispimento ennen, kuin palaan perusleiriin. Terkkuja kaikille!

09.05.2011 | CAMP 1 (6000m.)

Viivästytin lumisateen vuoksi lähtöä päivällä ja tuuppasin tänne 6000 metriin tänä aamuna. Hienosti meni; lähdin beissistä (4750m.) 1:30 ja 8:00 olin pystyttämässä ykkösleiriäni! Reitti oli selkeä, eikä reppu näköjään kohtuuttomia painanut. Olen yksin vuorella ja kokemus on muutenkin ”erämainen.” Reitin alkuun oli fiksattu 400 metriä, mutta muuten reitti oli ”puhdas.” Mahtavaa! Huomenna tiistaina vien kakkosleirin 6700 metriin.

10.05.2011 | CAMP 2 (6740m.)

Kakkosleiri perustettu ja nyt kun pari yötä täällä majailen, niin vetäydyn perusleiriin valmistautumaan huippuyritykseen. Ykkösleireihin näkyi saapuvan porukkaa, joten yritykset ovat alkaneet. Itse en lähde vielä tähän aaltoon, vaan sopeudun vielä hieman lisää. Kakkosleirini on komealla paikalla kapealla lumiharjanteella. Sain kaivettua pienen hyllyn rinteeseen italialaisten teltan viereen. Muut ovat jättäneet kakkosensa satoja metrejä alemmas. Annapurnalle on täältä komeat näkymät.

12.05.2011 | DHAULAGIRI BASECAMP (4750m.)

Palailin aamuvarhain tänne perusleiriin levätäkseni ja valmistautuakseni huippuyritykseen (kunto ja sopeutuminen ainakin on mallillaan; 6740 m. – 4750 m. kolmessa tunnissa!). Perusleiri on totaalisen hiljainen – kaikki muut ryhmät ovat parhaillaan yrityksillään ja tähtäävät toppiin 13. ja 14. päivä. Pakko myöntää, että tekisi mieli olla tuossa aallossa mukana, mutta minkäs teet, kun saavut viikkoa tai kahta muiden jälkeen paikalle!?

Lähdin ylös 9.5. perustaakseni ykkös- ja kakkosleirini ja viimeistelläkseni sopeutumisen. Perustin ykköseni tasan 6000-metriin ja vietin siellä yhden yön. Hyvä telttapaikka ja nätti keli – no problem! 10.5. nousin harjannetta ylemmäs ja perustin oman kakkosleirini italialaisten teltan viereen 6740 metriin. Chileläiset, norskit ja korealaiset olivat jättäneet leirinsä harjanteen juurelle satoja metrejä alemmas, mikä ei harjanteen jyrkkyydestä ja telttailulle epäedullisuudesta johtuen ollut huono juttu. Ei nimittäin omani ollutkaan hyvä paikka teltalle, vaikkakin näyttävä. Jouduin leikkaamaan harjanteelle melkoisen hyllyn (thank god pienistä teltoista!), mikä toisen yön lumimyräkässä ei toiminutkaan aivan toivotulla tavalla. Ensimmäinen yö meni hienosti, mutta toisena tuuli pakkasi lunta telttani päälle siihen tahtiin, että piti pariin otteeseen käydä yöllä lapiohommissa. Toivottavasti pysyisi siellä vielä muutaman päivän.

Nyt lepään perusleirissä tämän ja huomisen päivän ja mikäli sääennuste sallii, niin lauantaiamuna lähden huippuyritykseen. Näin ollen huippupäivä olisi 17.5.

14.05.2011 | CAMP 1 (6000m.)

Tuuppasin aamuvarhain tänne ykkösleiriin. Jollain tasolla tekis mieli jatkaa kakkoseen, mutta A) lämpötila nousee kovaa vauhtia ja B) kakkosleirini kunto/olemassaolo on arvoitus (oli vähän myräkkää pari päivää). Taidan tehdä niin, että lepään nyt ykkösessä ja aikaisin aamulla yritän suoraan kolmoseen (7200m.). Se meinaisi huippua 16. päivä. Keli on mieletön! Tätä tyyntä ja lämmintä vielä kaks-kolme päivää, pliis!

15.05.2011 | CAMP 3 (7430m.)

No tänään ei ole mennyt kaikki putkeen. Meinasin ”hilpasta” 6000:sta 7200:aan metriin. Homma olikin vähän raskaampi, kuin olisin halunnut. Lisäksi siinä 7200 metrin kieppeillä ei löytynytkään sopivaa telttapaikkaa ja jouduin venyttämään päivän lähes 1,5 kilsaiseksi. Ja arvatkaapa miten priima teltanpaikka löytyi? No aivan p*&ka tietenkin! Viettää ihan sikana ja levosta on turha haaveilla. Niin ja iskikö muuten lumimyräkkäkin eli on täynnä ihanaa putskua! Perkele! Nyt saa tapahtua sata ihmettä, että homman sais huomenna aamulla kunnialla purkkiin. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin!

16.05.2011 | HUIPPU

Samuli soitti huipulta klo 11 paikallista aikaa!

1.6.2011 | HELSINKI

Kesäisiä terveisiä Helsingistä! Kauas oli tälläkin kertaa pitkä matka. Saavuimme Katmanduun illalla 25.5. seikkailtuamme varsin mielenkiintoisten alueiden halki. Oli mahtavaa päästä tutustumaan tuohon osaan Nepalia ja voin sanoa oppineeni maasta ja sen asukkaista taas paljon lisää.

Saavutin Dhaulagirin 8167-metrisen huipun 16.5. Taktikointini onnistui varsin hyvin lähes koko nousun osalta; saavuin 4750 metrin korkeudessa sijaitsevaan perusleiriin kesken kauden vasta 6.5., mutta vain kymmenen päivää myöhemmin seisoin huipulla. Huhtikuisen Island Peakin (6189 m.) nousun ansiosta säästin muutaman päivän sopeutumisen yleensä vaatimasta ajasta.
Sääennusteeni oli tarkka ja siihen perustuva ratkaisuni skipata kakkosleirini (6700 m.) huippuyrityksessä toimi toivotulla tavalla. Kiipesin perusleiristä ykköseen (6000 m.) 14. ja ykkösestä suoraan kolmoseen (7430 m.) 15. päivä.
Huipulle lähdin keskiyöllä 16.5. ja saavutin hyvien lumiolosuhteiden ansiosta huippupyramidin hyvissä ajoin. Kolmosleiristä alkaen 300-400 nousumetriä oli norjalaisryhmän sherpahenkilökunnan fiksaama, mutta muuten reitti oli ”puhdas”. Norskit huiputtivat 14.5. ja laskeutuivat perusleirin 15.5. ja olin täysin yksin perusleirin yläpuolella.
Noin 8100-metrin korkeudesta pyrin ”oikaisemaan” huipulle viimeiset 70 nousumetriä poikkeamalla normaalista nousureitistä. Se ei ollut hyvä ratkaisu ja reitin löytäminen vaikealla ja jyrkällä rinteellä vei aikaa enemmän, kuin tavallisen, hieman pidemmän reitin kiipeäminen olisi vienyt. Yhtä kaikki, reittivalintani vei minut suoraan päähuipulle, joka oli helppo todentaa kirkkaassa ja lähes tuulettomassa säässä. Näkymät ympäristöön mm. viereiselle Annapurnalle (8091 m.) olivat upeat.

Huipulta laskeuduin yläleiriini, jossa vietin yön tuulen noustua hyvin voimakkaaksi. Aamulla purin kolmosen, laskeuduin kakkoseen, purin sen ja jatkoin matkaa ykköseen. Ykkösleirissä otin vielä pienet nokoset ennen laskeutumista perusleiriin, jonne saavuin sopivasti illallisaikaan.
Seuraavat päivät vietin nukkuen sillä välin, kun keittiöpoikani etsivät kantajia. Se ei tälläkään kertaa ollut helppoa ja pääsimme lähtemään perusleiristä vasta 21.5.

Patikoimme perusleiriin Marphasta French Passin yli ja halusin pois vuorelta eri reittiä. Dhaulagirin ympärivaellus on yksi Nepalin klassikkovaelluksia ja halusin nähdä sen kokonaisuudessaan. Luuloni, että se olisi ollut French Passin ylitystä helpompi, osoittautui hyvin vääräksi. Maasto oli hankalaa jatkuvaa ylä- ja alamäkeä kapeilla, sakean ja sateisen viidakon halki vievillä poluilla. Asutusta alueella on hyvin niukasti ja elämä on lievästi sanottuna erilaista, kuin maan tunnetuimpien vaellusalueiden, Everestin kansallispuiston ja Annapurnan ympäristössä. Nelipäiväisellä vaelluksellamme en myöskään tavannut yhtäkään länsimaista, vaikka oli kuumin trekkikausi.
Vaelluksen päätepisteessä Darbangissa otimme alle paikallisbussin, joka vei meidät kuoppaisia teitä Beniin. Benistä pääsimme paikallisbussilla seuraavana päivänä suoraan Katmanduun – 12 tuntia 45-asteisessa Hiacessa tasan 21 Nepalilaisen kanssa ei ollut mukavin matkailukokemukseni, mutta pääsimme perille iltapäivällä 25.5.

Muutaman Katmandupäivän vietin tavaten muilta vuorilta palanneita tuttujani. Kangchenjungalla oli ollut hyvä kausi samoin, kuin Cho Oyulla. Everest-ammattilaisten kanssa ruodimme mm. sitä, miten suuri osuus onnistumisesta on onnea ja miten vähän kiipeilytaitoa. Sherpojen short-ropeaamana huipun saavutti tänäkin vuonna lukuisat kiipeilijät, joilla ei olisi mitään edellytyksiä toimia vuorella ilman henkilökohtaisia avustajia. Jotkut kiipeilijät käyttävät kaikki resurssinsa huipullenousuun eivätkä pääse omin voimin alas. Itsekin erästä tällaista sankaria kyseisellä mäellä kantaneena en voi ymmärtää tätä ”hinnalla ja keinolla millä hyvänsä” -tapaa. On surullista, että se tuntuu olevan maailman korkeimmalla vuorella lisääntymään päin.
Minun on ollut ilo viime kausina löytää Himalajan suurilta vuorilta se, mitä olen aina rakastanut Alpeilla. Kun jätetään huomionhakuinen ”bisnesvuorikiipeily” sikseen, on ollut mahdollista löytää pienten tiimien lämminhenkistä yhteisöllisyyttä, missä egot unohtuvat ja keskeistä on rakkaus luonnossaoleskeluun, vuorikiipeilyyn ja kavereiden kanssa puuhaamiseen ja matkustamiseen. Siksi kai me tätä teemme, että sen on tarkoitus olla hauskaa!

Hyvää kesää kaikille!

Samuli

Ps. matkakuvat ja -videot lisätään näille sivuille kesäkuun aikana