Manaslu, 8156 m. (29.8. – 11.10.2009)

Yhteenveto

MANASLU – 8156 m.
29.8. – 11.10.2009

Samuli otti syyskauden 2009 vapaaksi ryhmien johtamisesta kiivetäkseen vaihteeksi itsekseen. Kohteeksi valikoitui Nepalissa Gurkha Himalin alueella lähellä Tiibetin rajaa sijaitseva maailman 8. korkein vuori, 8156-metrinen Manaslu.
Samuli saavutti Manaslun huipun 27.9. tyynessä, vaikkakin kylmässä säässä.

Lisenssi- ja logistiikkajärjestelyistä vastasi Yhdysvaltalainen retkikuntaoperaattori Altitude Junkies. Perusleirin (4900 m.) yläpuolella Samuli toimi yksin ja omavaraisesti eikä käyttänyt pullotettua happea missään vaiheessa matkaa.

Samuli summitted Manaslu on Sep 27th in clear and calm although cold weather. No bottled oxygen was used. Above Manaslu Basecamp (4900m.) Samuli operated by himself alone and thus without assistance.

Retkikunnan kokoonpano

Samuli matkusti Manaslulle Yhdysvaltalaisen Altitude Junkies -retkikuntaoperaattorin järjestämänä. Kustannusten minimoimiseksi hän jakoi ryhmän kanssa lupamaksuista aiheutuvat kulut, sekä logistiset järjestelyt Katmandusta Manaslun perusleiriin ja takaisin. Samuli myös asui matkan aikana retkikunnan perusleirissä, mutta toimi sen yläpuolella yksin ja omavaraisesti.

Perusleirissä viisihenkisen Altitude Junkies -ryhmän ja Samulin ruokahuollosta vastasivat Phurba Sarki Sherpa, Da’Pasang Sherpa ja Sherku Sherpa. Altitude Junkies ryhmää johti Phil Crampton (UK / USA).

Matkakertomus

22.7.2009 | MANASLU 2009

Samuli lähtee elo-syyskuunvaihteessa 2009 tavoittelemaan Manaslun 8156 metriä korkeaa huippua! Gurkha Himalin massiivissa, Everestin massiivista länteen sijaitseva Manaslu on maailman 8. korkein vuori.

Samuli jakaa perusleirin (4700 m.) Yhdysvaltalaisen Altitude Junkies -tiimin kanssa, mutta toimii sen yläpuolella yksin. Manaslulla Samuli kiipeää ilman pullotettua happea.

Matkan kulkua voit seurata näillä sivuilla.

30.8.2009 | KATMANDU, NEPAL

Namastet ja terkut kaikille taalta kohtalaisen kosteanoloisesta Katmandusta! Monsuuni on selvasti paalla – ilma on todella paksua ja pilvista.

Asetuin juuri hotelliin. Tanaan ohjelmassa on varuste- ja ruokahankintoja ja pakkaamista.

Seuratkaahan matkan kulkua nailla sivuilla ja osoitteessa www.altitudejunkies.com!

31.8.2009 | KATMANDU, NEPAL

Heippa taalta Katmandusta! Varuste- ja ruokahankinnat on tehty ja kamat pakattu. Vuorella syodaan talla kertaa nakojaan sipseja, cashew-pahkinoita, kuppikuuma-keittoja, nuudeleita ja onpa mukana pari kuivamuonajuttuakin.

Nyt lounaaksi kavin nauttimassa Everest Steak Housen valkosipulipihvin, jonka paalle valkosipulia on silputtu noin puolikas. Lounaan aikana viihdetta tarjosi vastapaisen kerrostaloasunnon ikkunasta ulos kiivennyt hemmetin suuri apina. Taisi kayda vahan valipalalla ennen, kuin jatkoi matkaansa talon seinustaa ylospain.

Russell Brice osasi kertoa, etta tie Manaslu-trekin alkupisteeseen on huuhtoutunut monsuunisateiden mukana. Nain ollen lahestyminen tuleekin kestamaan 12 paivaa suunnitellun 10 sijaan – hyvin tyypillista syyskauden kiipeilyssa taalla Himalajalla. Itse trekki tulee olemaan todella kuuma. Lahestymispolku kulkee pitkan matkaa alle 1500-metrin korkeudessa ennen, kuin noustaan korkeammalle lahella Manaslun perusleiria. Luvassa on mutaisia polkuja, vuolaita monsuunisateiden rikastamia jokia, iilimatoja, moskiittoja ja todennakoisesti paljon vesisateita. Siita lisaa matkan edetessa.

Matkaa seuraat katevimmin nailla sivuilla, seka matkanjarjestajan sivulla www.altitudejunkies.com (’News’ – ’Manaslu’).

01.9.2009 | ARUGHAT, 1400m.

No niin, ajeltiin bussilla niin pitkälle kuin – tästä eteenpäin kävellen. Tähän aikaan vuodesta monsuuni tuhoaa teitä, joten jäätiin puolen päivän kävelymatkan päähän suunnitellusta. Ihan hyvin meni siis. Päivä on ollut todella kuuma; noin 35 astetta varjossa! Seutu on aivan mielettömän kaunista! Lisää myöhemmin. Heippa!

03.09.2009 | JOSSAIN SOTI KHOLAN LÄHELLÄ, n. 650m.

Terkkuja täältä jostain! Kylän nimeä ei ole merkitty karttaan, mutta jossain Soti Kholan läheisyydessä ollaan (n. puoli tuntia kylästä ohi). Leiripaikka on nimeltään Chilli Garden.

Kuumuus ja kosteus on jotain aivan käsittämätöntä – 2 euron aurinkovarjo on ollut tarpeen. Manaslua kohti johtava laakso on hyvin kaunis. Tänään olemme kävelleet banaanipuiden reunustamien riisiviljelmien halki, morjenstaneet koulupukuisia tenavia ja kahlanneet parin joen yli. Toistaiseksi olemme liikkuneet alle 1000 metrin korkeudessa, joten kasvillisuus on trooppista. Päivämatkat eivät ole pitkiä – noin 5 tuntia / päivä. Tahdin määräävät kantajat, joiden päivät venyvät kuumuudessa 7-8 tuntisiksi. Lisäksi laakso on varsin harvaan asuttua ja kasvillisuus sankkaa eikä leiriä saa pystytettyä minne tahansa. Muita länsimaisia kulkijoita emme ole vielä tavanneet, kun takana on kolme päivää.

Päiväkahvien jälkeen suunnitelmissa on hien huuhtominen läheisessä vesiputouksessa. Pimeä tulee seitsemän aikoihin.

Samuli

04.09.2009 | MACCHA KHOLA, 950m.

Namastet sateisesta Maccha Kholan kylästä! Matka tänne on ollut todella kaunis – kapeita polkuja, vesiputouksia ja vehreää sademetsää! Päivä on jälleen ollut hyvin kuuma, joten olen pariin otteeseen pulahtanut vuoren rinteiltä virtaaviin pieniin jokiin.

Huomenna jatkamme kuumista lähteistä tunnettuun Tatopanin kylään. Nepalinkielellä ’tato’ tarkoittaakin ’kuumaa’ ja ’pani’ ’vettä’. Ohessa pari kuvaa tältä päivältä.

Samuli

07.09.2009 | NAMRUNG, 2660m.

Namaste ja heippa! Polku kapenee ja muta lisääntyy! Nyt alkaa kamat olla jo aika märkia ja kuraisia, kun on satanut muutaman päivän ajan. Nyt olemme Namrungin kylässä, enää kahden päivämatkan päässä perusleiristä. Emme kuitenkaan voi saman tien nousta perusleiriin (4900 m.) Samagaonin kylästä (3500 m.), vaan odottelemme muutaman päivän viimeksi mainitussa, kun sinne huomenna pääsemme.

Olen siis pienen amerikkalais-australialais-nepalilais-ranskalaisen (lisäkseni 8 henkeä) ryhmän mukana perusleiriin saakka ja itse asiassa vielä perusleirissäkin. Perusleirin yläpuolella toimin yksin. Näin saan kustannukset minimoitua.

Vuorta emme ole vielä nähneet – sää on ollut hyvin pilvinen ja sateinen ja kulkemamme laakso on kapea ja syvä. Asutusta on vähän – elämä täällä on äärimmäisen yksinkertaista. Muita länsimaisia kulkijoita emme ole nähneet.

Lisää viestiä ja kuvia Samagaon kylästä. Nyt painun iltakahville! Terkkuja!

09.09.2009 | SAMAGAON, 3500m.

Terkkuja täältä Samagaon kylästä! Manaslun perusleiriin on enää yhden päivän kävelymatka! Nousua tosin tulee kohtalaisen runsaasti (1400 m.), joten odottelemme hetken täällä ennen, kun nousemme 4900 metrissä sijaitsevaan perusleiriin (perjantaina).

Sää on kohtalaisen hyvä, joskin pilvinen, eikä itse vuori ole näyttäytynytkään. Palailen, kun saan pienet tietokoneviat ratkaistua!

11.09.2009 | MANASLU BASE CAMP, 4900m.

Pitkä lähestyminen on takana ja olen Altitude Junkies -tiimin kanssa perusleirissä! Äsken satoi vähän räntää, mutta nyt aurinko yrittää jo paistaa. Hassua sinänsä – vuori ei ole vielä kertaakaan näyttäytynyt pilvien takaa! Tyypillistä Manaslua!

Puja-seremonia pidetään sunnuntaina ja maanantaina tarkoitukseni on käydä perustamassa ykkösleiri 5800 metriin. Kuvia ja tunnelmia lisää kun saan läppärin ladattua! Heippa!

12.09.2009 | MANASLU BASE CAMP, 4860m.

Terkkuja täältä Manaslun perusleiristä! Aamu alkoi kauniina, joten vuorikin suvaitsi vihdoin tulla näkyviin. Nyt iltapäivällä pilvet tosin kiipesivät sen verran ylös laaksosta, että näkyvyys on tällä hetkellä niukanlainen. Harmia aiheuttaa tietokoneen näppäimistön hajoaminen, mistä johtuen kaikki ii ja pee kirjamet tulee pastettaa tekstiin jälkeenpäin ja yksi kerrallaan.

Tänään olen kuivattanut trekillä kastuneita varusteita (telttoja, untuvaisia ja kutakuinkin kaikkea) ja kuunnellut ipodia, jossa on ahkerasti soinut uusi Amorphis. perusleirin sijanti on erinomainen ja ruokahuolto toimii mainiosti. Perinteinen pujaseremonia pidetään huomenna sunnuntaina ja maanantaina tarkoitukseni on lähteä perustamaan ykkösleiriä 5800 metriin.

14.09.2009 | MANASLU BASE CAMP, 4900m.

Namaste vaan kaikille! Saavuin juuri perusleiriin; kävin perustamassa ykkösleirin 5800 metrin korkeuteen. Nyt ensimmäisellä keikalla vein pari telttaa ja keitintä ja muutaman kaasupatruunan. Nousuun meni aikaa vaivaiset 3,5 tuntia, mikä on tietenkin mukava juttu se. Etäisyyttä ei siis ole liiaksi, vaikka nousumetrejä tuleekin noin 900. Maisemat ykkösestä ovat upeat! Sääennusteesta riippuen saatan lähteä ykkösleiriin yöpymään jo huomenna. Ensimmäisellä yöpymisretkellä tarkoitus on viettää ykkösessä kaksi yötä, jonka jälkeen lähteä tutustumaan kakkosleiriin (6800 m.) vievään reittiin.

15.09.2009 | CAMP 1, 5800m.

Sää on ennusteen mukaan huononemassa 17. päivä. Manaslulla huono sää yleensä meinaa runsasta – siis todella runsasta – lumisadetta.

Hilpaisin tänne ykkösleiriin ennen myräkkää saadakseni sysättyä vauhtia korkeuteen sopeutumiseen. Lumisadetta on sitten kivempi katsella perusleiristä kun tietää kehon tekevän töitä. Samalla toin mukanani makuupussin, untuvahaalarin ja ruokaa viiden päivän tarpeiksi. Nyt siis kaksi yötä vuorella pienessä teltassani.

Terkkuja kaikille ja hauskaa viikkoa!

15.09.2009 | MANASLU BASE CAMP, 4900m.

Terve!

Aika kävi pitkäksi ykkösleirissä ja ennustettu säärintama saattaakin tavoittaa vuoren jo tänään. Tulin siis takaisin perusleiriin yhden ykkösessä vietetyn yön jälkeen. Viime yönä ykkösleirissä satoi muutama tuuma lunta, mutta aamulla sää oli kuulas ja maisemat hienot. pilvet kuitenkin nousivat pian ykkösleirin tasalle ja lähdinkin alas jo aamukymmenen aikaan. Nyt odottelen ennustetun rintaman painuvan yli, jotta pääsen perustamaan kakkosleiriä. Se on tarkoitus pystyttää 6800 metriin.

18.09.2009 | CAMP 1, 5800m.

Nousin erinomaisen lounaan jälkeen tänne ykköseen. Huomenna on tarkoitus kavuta 1000 metriä korkeammalle teltan, keittimen, kaasun ja ruuan kera ja perustaa siis kakkosleiri. Itse en vielä jää sinne yöksi, vaan palaan leirin pystyttämisen jälkeen tänne ykköseen.

Terkut Pariisiin!

19.09.2009 | CAMP 1, 5800m.

Tänään kävin perustamassa kakkosleirin, jossa on nyt teltta, keitin ja kaasua ja ruokaa sen verran, mitä huippuyrityksellä kakkosessa ja sen yläpuolella tarvitsee. Aivan suunnitelmien mukaan reissu ei mennyt, vaan lumi- ja railo-olosuhteista johtuen jättäydyin 350m tavoitellusta 6800 m:stä.

Nousu railojen halki siksakaten vei tänään mehut, joten kakkonen on nyt 6450m:ssä. Lähinnä se meinaa sitä, että huippuyrityksellä joudun perustamaan lennosta kaksi leiri yhden sijaan; karvan alle 7000 metriin ja 7500 metriin. Keli on edelleen tosi hyvä ja maisemat nättejä!

22.09.2009 | MANASLU BASE CAMP, 4900m.

Noniin; eilen aamulla heräsin kakkosleirissä (6450 m.) ja kiipesin reiluun 6800 metriin tulevaan kolmosleirin paikkaan. Sää oli aamulla käsittämättömän kylmä ennen, kun pilvet väistyivät auringon tieltä. Saavuin Manaslun ja 7100 metrisen Manaslun pohjoishuipun väliseen satulaan puoli yhdeksältä ja otin tunnin nokoset täydellisessä säässä. 9:30 lähdin alas perusleiriin, jonka saavutin sopivasti lounasaikaan mennessä.

Niin se perusleirin ja ykkösen välinen etäisyyskin on nyt mitattu ja on gps:än mukaan linnuntietä 6 kilometriä. Uusi sääennuste lupailee kovaa tuulta kuunvaihteessa, joten tähtään huipulle 27. päivä. 28. saattaa olla jo liian tuulista ja ennusteen mukaan tuuli saattaa kestää jopa 10.10. asti. Huippuyritys alkaa siis huomenna keskiviikkona 23.9. Lepo jää vähiin, mutta hyvästä kelistä on saatava kaikki irti. Huippuyrityksen raskain osuus tulee olemaan koko leiri ja huippuvarustuksen kantaminen kakkosesta kolmoseen (6800 m.) ja kolmosesta neloseen (7400 m.).

Pyrin matkan varrelta lähettämään päivitykset näille sivulle, joten seuratkaapa matkaa!

23.09.2009 | CAMP 1, 5800m.

SUMMIT PUSH IS ON! Tähtäimessä huippu varhain sunnuntai-aamuna!

24.09.2009 | CAMP 2, 6450m.

Ja huippuyrkkä jatkkuu! Keli näyttää hyvältä. Huomenna kolmoseen (6800m.).

25.09.2009 | CAMP 3, 6800m.

Huippuyritys etenee suunnitellun mukaisesti! Huomenna aamulla puran tämän leirin ja siirryn kaikkine kamoineni neloseen (7400-7500m). Sääennuste lupailee huomiselle iltapäivälle lisääntyvää pilvisyyttä, joten pyrin nousemaan neloseen varhain. Kunto ja vointi on erinomainen – ainoastaan 27. päivälle luvattu lähestyvä kova tuuli jännittää. Toivottavasti ei saavu ennakoitua aikaisemmin!

26.09.2009 | CAMP 4, 7450m.

Nyt on lähellä – Yksi pitkä päivä toppiin! Vaan olipahan suht raskas päivä tännekin täydessä leirivarustuksessa. Nyt suurin toive on tyyni yö ja aamuyö. Sormet ristiin ja peukut pystyyn!

27.09.2009 | MANASLUN HUIPPU SAAVUTETTU

Samuli saavutti Manaslun tänään 10.35 paikallista aikaa. Lisää uutisia myöhemmin.

29.09.2009 | MANASLU BASE CAMP, 4900m.

Paluu perusleiriin on rankka; naama on pahoin palanut, varpaiden kynnet irtoilevat, nestevaje on raju ja lihaksia särkee. Onnistuin kuitenkin yksin, ilman sherpoja, ilman kiipeilykavereita ja ilman pullotettua happea kiipeämään kasitonnisen. Tai ei aivan! En nimittäin päässyt Manaslun korkeimmalle huipulle, ’true summitille’! Eikä päässyt kukaan muukaan samana päivänä ”huiputtanut”. Eikä itse asiassa kovinkaan moni Manaslun huiputtaneeksi rekisteröidystä parista sadasta kiipeilijästä.

Hyvin harva on käynyt Manaslun (8156 m.) ’true summitilla’. Joidenkin arvioiden mukaan jopa alle 30 kiipelijää. Saavutin ”huipun” 27.9. klo 10:35. Tuolloin Kiinalaista retkikuntaa johtanut Nepalilainen sirdar tuli minua vastaan matkallaan alas. Kysyin tältä, kävivätkö he ’true summitilla’ ja fiksasivatko he sinne köyden? ”Yes yes!”. Lisäkysymykseeni, ”eikä sen takana ole enää huippuja”, sain vastaukseksi yksiselitteiseltä kuulostavan ”no no”:n. Soitin kotiin ja itkeä vollotin; olin kiivennyt neljännen kasitonniseni! Puhelun jälkeen kiipesin nepalilaisen fiksaaman köyden päähän ja yllätyin; harjannehan jatkui vielä!

Yritin kiivetä harjannetta edelleen, mutta putoamisen riski alkoi kasvaa todella suureksi. Tuossa vaiheessa olin yksin huipulla ja olin kiivennyt pidemmälle, kuin kukaan sinä päivänä. Kaikki muut olivat jo aloittaneet laskeutumisen nelosleiriin. Harjanne oli jyrkästi alas päin viettävää kalliota, jonka päällä oli vajaa puoli metriä pehmeää pakkaslunta. ilman köyttä en päässyt päähuipulle, joka siinti puolen köydenmitan päässä ja noin 15 metriä korkeammalla. Todennäköisesti ”huiputukseni” rekisteröidään. Niin on tehty parin sadan kiipeilijän kohdalla, jotka ovat saavuttanet saman pisteen, kuin minä; noin 8140 metriä.

19.10.2009 | HELSINKI

Matkustaminen on suunnattoman antoisaa ja nautinnollista, mutta kotiin on aina kiva palata. Jätin Manaslun perusleirin taakseni 1.10. ja Katmanduun saavuin 9.10.

Matka oli yksi parhaista koskaan! Kaikki sujui erinomaisesti – kunto oli huipussaan, sopeutuminen sujui täydellisen huomaamatta, varustevalinnat osuivat totaalisen nappiin ja taktikointi pelasi saumattomasti yhteen poikkeuksellisen hyvien sääolosuhteiden ja jämptien ennusteiden kanssa.

Muutama kiipeämättä jäänyt metri kuitenkin vaivaa mieltä. Etenkin, kun päivää jälkeeni huiputtanut ryhmä saavutti ns. ”true-summitin”, jolta otetut valokuvat näin Katmanduun saavuttuani – olin ollut huomattavan paljon lähempänä, kuin omasta ”high-pointistani” 27.9. arvioin!

Olisiko kuitenkin ollut mahdollista ottaa turvallisesti ne muutamat puuttuvat askeleet? Oliko lumi tosiaan niin vyöryherkkää, kuin sen arvioin olevan?

En tiedä kuinka monen askeleen päähän true-summitista jäin. Tai jäikö saavuttamastani korkeudesta uupumaan kolme, neljä, vai viisi metriä? Varmaa on vain se, että en päässyt seisomaan Manaslun korkeimman kummun päälle.

Himalajakiipeilyn merkittävimpänä ja perusteellisimpana pidetty historioitsija Elizabeth Hawley lohdutti. Hänen arvionsa mukaan Manaslun huiputtajiksi rekisteröidyistä ja huiputtajina itseään pitävistä valtaosa on kääntynyt pois huomattavasti minua aiemmin. Tällaisia kiipeilijöitä on kuulemma siinäkin joukossa, joka sanoo saavuttaneensa kaikkien 14:än “kasitonnisen” huiput (Huom. Veikan huiputusta vuonna -99 ei ole syytä kyseenalaistaa). Hawleyn mukaan japanilainen ensinousuryhmäkään ei ilmeisesti saavuttanut ”true-summittia”. Toisin sanoen – olin kiivennyt Manaslulla korkeammalle, kuin nämä ns. “ensinousijat” vuonna 1956.

Joka tapauksessa nousuni on sekä Ms. Hawleyn, että viranomaisten rekistereissä kirjattu virallisesti huiputukseksi ja saan siitä hienon luonnonpaperille painetun punasävyisen sertifikaatin. Nepalin kiipeilyä hallinnoivat viranomaiset (Ministry of Tourism & Civil Aviation) perustelevat sen sillä, että saavuttamani (ja ohittamani) harjanteen kohouma on joinakin vuosina lumimäärästä riippuen vuoren korkein kohta. Ehkä se sitä olikin viime vuonna, mutta tänä syksynä lunta oli huomattavan vähän vuoden takaiseen verrattuna.

On kuitenkin jokaisen itsensä päätettävissä kumpi on kullekin merkityksellisempää – virallinen hyväksyntä ja tunnustus vai se, kuinka kokemus ja saavutus omakohtaisesti arvioidaan?

Tämä kuva osoittaa saavuttamani huippuharjanteen kohdan. Voit verrata sitä kuvaan, joka on otettu kutakuinkin samoilta jalansijoilta päivää myöhemmin. Kuvan keskelle sijoittuvalla huipulla seisova kiipeilijä on ”true-summitilla”. Sillä, jonka päälle itse en päässyt seisomaan.

Kannattaa niinikään tsekata kuva, jossa Ralf Dujmovitz kiipeää huipulle kutakuinkin oman high-pointini kohdalla. Toppi vai ei? Päätä itse.