Pyrimme Tuomaksen kanssa Monte Rosa Traverselle ensin Dufourspitzen kautta. Dufourspitzen ja Zumsteinspitzen välisen harjanteen lumiolosuhteet eivät sallineet meidän jatkaa matkaa turvallisesti, joten vetäydyimme tuolta yritykseltä Nordendin kautta takaisin Zermattiin.

Zermattista nousimme kabiinilla Klein Matterhornille ja kävimme Breithornilla (4164 m) sen perusreittiä pitkin. Laskeuduimme samoja jälkiä pitkin ja otimme suunnan "Kaksosille" - Polluxille (4092 m) ja Castorille (4226 m). Polluxin länsiseinä oli hyvässä kunnossa simul-soolota, joten tavoitimme huipun hopeasti. Laskeuduimme perusreittinä pidettyä koillisharjannetta ja valmistauduimme viettämään yön Kaksosten välisessä solassa. Illalla ja yöllä oli luvassa lumisadetta ja Valle d'Ayas Guides' -hytin läheisyys houkutti meidät kuitenkin valmiiseen pöytään ja patjoille.

Aamulla nousimme jonossa kohti Castoria. Olin kiivennyt perusreitin aiemmin Sebastianin kanssa, joten katsoimme seinältä oman linjan. Saavuimme kolmeksi harjanteeksi jakautuvalle huipulle lähes toiselta puolelta, kuin perusreittiä nousseet.
Jatkoimme alas Castorin kaakkoisharjanteelle ja kohti Balmenhornin (4167 m) bivihyttiä. "Oikaisimme" laskeutumalla Liskammin eteläpuoliselle jäätikölle vuoren lounaisharjanteen juuresta. Jäätiköllä liityimme polkuun, joka vei meidät Passo del Nason yli Liskammin itäpuoliselle laajalle jäätikölle. Saavuimme iltapäivällä bivakille, joka on rakennettu vain aavistuksen jäätikön yläpuolelle nousevan Balmenhornin päälle.

Seuraavana aamuna nousimme lyhyen matkan hytiltä Vincent Pyramidelle (4215 m). Laskeuduimme vuoren toiselle puolelle Indrenin jäätikölle käydäksemme Punta Giordanilla (4046 m). Punta Giordanilta kiipesimme takaisin Vincent Pyramidelle, minä Cresta del Soldatoa ja Tuomas kaakkoisseinää. Kävimme hytillä välipalalla, jonka jälkeen kiipesimme Schwarzhornille (4321 m) lähinnä Balmenhornia nousevan seinämän kautta. Laskeuduimme länsipuolen lumiseinältä ja jatkoimme Ludwigshöhelle (4311 m), jonka kiivettyämme palasimme bivakille.

Seuraavana aamuna heräsimme varhain ja nousimme Signalkuppelle (4556 m). Signalkuppelta jatkoimme Zumsteinspitzelle (4563 m). Nousimme vielä Parrotspitzelle (4436 m) ennen kuin otimme suunnan Grenzgletscherille ja kohti Monte Rosa Hytteä. Jäätikkö oli alaosiltaan erittäin huonossa kunnossa. Kerkesimme kuitenkin Rotenbodenin asemalle vielä samana iltapäivänä ennen viimeisiä junavuoroja.

Monte Rosalla on helppo saavuttaa lukuisia ns. "nelitonnisia" lyhyessä ajassa. Me vietimme reitillä kolme yötä ja saavutimme 10 huippua, joskin Punta Giordanin ja Balmenhornin titteliä voidaan pitää kyseenalaisena. Hytteihin tukeutuen on mahdollista liikkua erittäin kevyesti. Meillä oli turhaan mukana täysi leiriytymisvarustus 5-6 päiväksi.
Kadotin kamerassani olleen muistikortin, joten oheiset kuvat Tuomas Sovijärven pokkarista.