28.09.2005 | Samulin ja Tuomaksen terveiset Katmandusta

Katmandu on erikoinen paikka! Kolme paivää on nyt mennyt ihmetellessä pyhiä lehmiä, liikennekaaosta, temppeleitä, käärmeenlumoojia ja omituisella tavalla ajatonta elämänrytmiä.

Paperibyrokratia on nyt saatu toimitettua, joten huomenna lennämme Luklaan oppaamme Sangen kanssa. Matkaamme lähtee nyt reilu puolet varustuksesta ja loput on (toivottavasti) meitä vastassa Ama Dablamin perusleirissa 13.10. Ensin tähtäimessä on siis Chukkungin kylän läheisyydessä sijaitseva Island Peak, jonka perusleiriin saavumme runsaan viikon kävelymatkan päästä. Näihin tunnelmiin, Katmandu hiljenee, mutta vain hetkeksi.

T: Samuli ja Tuomas

Namaste! Saavuttiin tänään aamulla tänne Namcheen, "Khumbun pääkaupunkiin". Korkeutta kylällä on likimain 3400-3500 metriä. Tänne johtavan polun käyttäjäkunta oli varsin laaja; Zoskios-lehmiä, vuohia, koulupukuisia tenavia, hallituksen sotilaita ja 12-60 vuotiaita kantajia 30-50 kiloisine kantamuksineen. Matkalla näimme myos ensimmaisen vilauksen Everestista ja Lhotsesta.

Kävimme vielä iltapäivällä Tuomaksen kanssa reippailemassa ja nousimme Edmund Hillaryn vaimon ja tyttären muistomerkille 4000 metriin, joten akklimatisaatio on varsin mukavasti kaynnissä. Huomenna matka jatkuu Tengpochen jättimaisen Buddha-luostarin kautta 4300 metrissä sijaitsevaan Pangpochehen. Pangpochesta on enaa kolmen päivän matka Island Peakin perusleiriin.

Näihin tunnelmiin! Namche hiljenee ja painuu pehkuihin.

Terkkuja!

Pidetäänkin tänään lepopäivä täällä Namchessa, syystä että Tuomas päätti yollä huuto-oksentaa eilisen aterian Namchen jätevesiverkkoon. Lepopäivästä tulikin omalta osaltani oikein antoisa Namchen joka lauantaisen markkinan merkeissä; mitä ei Namchen bazaarista saa, sitä ei ihminen tarvitse. Eläviä kanoja, Niken lenkkitossuja, mausteita, astioita, käsitöitä, coca-kolaa...

Pölyjen huuhtominen majatalon "suihkussa" virkisti niin ikään. Vettä tosin tuli letkusta vain, jos istui kyykyssä hanan alapuolella ja antoi painovoiman hoitaa vedenjuoksemisen.

Retkikunnalla ja Tuomaksen vatsalla nyt kaikki hyvin!

03.10.2005: DINGPOCHE, 4360 m. Täällä on västäräkkejä!

04.10.2005: CHUKHUNG, 4740 m. Yksi päivämatka Island Peakin perusleiriin! Käytiin päiväpuhteiksi hakemassa Tuomakselle uusi korkeusennätys 5045 m

05.10.2005: ISLAND PEAKIN PERUSLEIRI, 5100 m. Tänään ja huomenna levätään, perjantaina yritetään huipulle. Täällä on lepposaa ja nastaa!

07.10.2005: ISLAND PEAKIN PERUSLEIRI, 5100 m. Laskeuduttiin viime yöksi Chukhungiin parantelemaan päänsärkyjä. Nyt olo on mitä mainioin, joten aamuyöllä kahden-kolmen aikaan yritämme huipulle. Nyt sataa vähän lunta, mutta uskoakseni kirkastuu illaksi ja yöksi. Terveisiä!

08.10.2005: [Lähetetyn viestin alkuosa puuttuu - pahoittelemme] ...kiinteitä köysiä, joten saatiin simul-soolota 200 metriä 60 asteista jäätä huippuharjanteelle. Sama tietenkin käänteisesti ja sitten tulikin Samulille kylään ns. akuutti vuoristotauti; 50 metriä laskeutumista ja puoli tuntia paikallaan istumista - erittäin epämiellyttävää! Nyt lepoa Chukhungissa ja lepoa tehostamaan pieni Diamox-kuuri. Kohta Ama Dablamin perusleiriin!

10.10.2005: AMA DABLAM BASECAMP, 4650 m. Täällä ollaan, vuoden valmistelujen jälkeen! Kuvat ei tee oikeutta vuorelle ja koko miljöölle. Saavuimme tänne aamukymmeneltä juuri sopivasti Puja-seremoniaksi. Puja pidetään vuorelle lähtevien kiipeilijöiden turvaamiseksi ja tapana on viedä alttarille omia varusteita; hakkuja, jäärautoja ja kypäröitä. Sitten viskotaan Laman johdolla riisiä ja jauhoja. Huomenna vielä levätään ennenkuin ryhdytään töihin - yrittäjiä lienee satakunta. Kukaan ei ole vielä tänä syksynä päässyt huipulle.

12.10.2005: AMA DABLAM, YLEMPI PERUSLEIRI, 5500 m. Raahattiin itsemme ja maailman kevyimmillä varusteilla pakatut 25 kg reppumme ja pyrimme ehtimään huipulle viikon sisällä. Huomenna 5700 metriin, ylihuomenna 6000 metriin ja siitä kytätään mahdollisuutta livahtaa huipulle. Diamoxin syömisen lopetin pari päivää aiemmin ja olo on aivan mahtava! Mikäs tässä; Makalu (8000+ metriä) siintää tossa 20 kilometrin päässä.

13.10.2005: CAMP 1, 5700 m ja puolet merenpinnan tason happimäärästä. Telttapaikka on sen sorttinen ettei parane kävellä unissaan. Upeeta!

14.10.2005: KLO 11.30, CAMP2. Leiripaikat sen kun käy hurjemmaksi! Viimeinen pystysuora 20m ennen leiripaikkaa oli ns. "työläs." Keli on ihan kohdillaan; enpä ole ennen ottanut aurinkoa 6000 metrissä ilman paitaa! Jonkin sortin rintamaa tosin näkyis puskevan.

15.10.2005: BASECAMP, 4650 m. Rintama näytti lähestyvän siihen malliin, että totesimme fiksuksi laskeutua perusleiriin. Meillä on nyt reitillä teltat 1:ssä ja 2:ssa, ruokaa ja kaasua molemmissa ja 2:ssa untuvavaatteet, hakut ja jääraudat. Huomenna lepoa, sitten uusi yritys.

17.10.2005: KLO 15.15, CAMP 1, 5700 m. Tänään noustiin perusleiristä (4650m) tänne ykköseen. Keli on upea, joten huomenna kakkoseen, ylihuomenna kolmoseen ja jos kaikki menee nappiin, niin huipulle 20. päivä. Ruokaa ja kaasua on nyt kosolti ja pakkasvarusteet ja teltat kannoimme valmiiksi mäkeen viime kerralla. Asetelmat on niin varsin mugavat. Terveisiä tutuille ja tuntemattomille!

18.10.2005: KLO 14.00, CAMP2, 6000 m. On ollut sen verran hienoja päiviä, että niskanahka on palanut. Muuten kaikki ok ja huomenna jatkamme kolmoseen 6300 metriin, jonne alkuperäissuunnitelmista poiketen perustamme yläleirin. Varmuuden maksimointia, sano.

19.10.2005: CAMP3, 6300 m. Täällä tuulee aika kylmästi! Jonkin sortin säärintama näyttäis lähestyvän etelästä, mutta toivotaan että huomenna olis vielä semmonen keli, että päästäis luikahtamaan huipulle.

20.10.2005: KLO 14:20, CAMP3. Kolmen ja puolen tunnin, ei ihan kevyen, urakan päätteeksi saatiin seistä Ama Dablamin 6856 metriä korkealla huipulla tasan kello 12 Nepalin aikaa! Keli oli surkea, joten hulppeat näkymät missattiin, niinkuin kävi Island Peakin huipullakin. Laskeutuminen meni sitten ihan rehdissä lumisateessa. Lievää energiavajetta poteva, mutta onnellinen retkikaksikko sanoo tutuille ja tuntemattomille, että "namaste" ja ottaa huomenna suunnaksi perusleirin vehreät nurmet ja notkuvat ruokapöydät!

22.10.2005: Terveiset perusleiristä! Saavuimme tänne sopivasti lounaaksi vietettyämme yön ykkösessä. Reput painoivat "kohtalaisesti", kun purettiin kaikki kolme leiriä matkalla. Nyt pari päivää lepoa ennen uusia seikkailuja. Namaste!

26.10.2005: KLO 11, KALA PATTAR, Viistuhattaviissataajarisat. Huikee mesta; Everest, Nuptse, Pumori, Changtse, Khumbun jäävirta... Väkeä on ku pipoa! Eikä mikään ihme; Khumbun perukka on kaunis ku mikä! Ja nyt Gorak Shepiin valkosipulikeitolle. Moro!

26.10.2005: KLO 15.30, MOUNT EVEREST KHUMBU BASE CAMP, 5300 m. Vuorikiipeilyhistorian siivet havisee siihen malliin, ettei omaa ääntänsä kuule! Täältä on parituhatta kaveria onnistunut Khumbun jäävirran, CWM:in laakson, Lhotsen seinämän ja eteläsolan kautta luikahtamaan huipulle asti parin kuukauden urakan päätteeksi. Hurjaa hommaa! Perusleirikin makaa jäätiköllä, joten on aika vilu...

28.10.2005: KLO 15.30, NAMCHE. Retkikaksikko on vakavan pohdiskelun päätteeksi päättänyt ottaa suunnaksi Katmandun. Sää on muuttunut täälläkin huomattavasti talvisemmaksi ja Samulin todennäköisesti virusperäinen nielutulehdus ei vuorella ainakaan parane. Pitkällä reissulla terveenä pysyminen on yksi tavoite ja haaste. Sinänsä hitusen harmittaa. Cholatse näytti kuitenkin seisovan varsin tukevasti paikoillaan, joten ehkäpä sitten ensi kerralla. Island Peak sekä päätavoite Ama Dablam saavutettiin; 2/3 siis.

30.10.2005 - Katmandu

Namaste vaan kaikille ja terveiset täältä iloisen sekaisesta, mutta niin kotoisan tuntuisesta Katmandusta! Khumbun laakso ja Himalajan kivikasat jäi taakse tänään, kun lensimme Luklasta tänne Nepalin paakaupunkiin. Kaikki on ennallaan; auton/moottoripyorän alle jää ihan yhtä helposti kuin 4 viikkoa sitten ja lehmät on edelleen pyhiä ja nauttivat koskemattomuutta keskellä ajoteitä. Ja ruoka on taivaallista. Mahtava kaupunki!!

Nieluun sattuu kovasti, joten Cholatsen jättäminen ensi kertaan on varmasti fiksu ratkaisu. Harmittaa tosin..

Retkikunta katsoo asiakseen kuitata ensimmäisen matkansa Khumbun vuorille päättyneeksi. Päätavoite saavutettiin ja paljon opittiin. Kiitos yhteistyökumppaneille (Matkatoimisto Area ja Peak Performance) ja kaikille, jotka ovat olleet hengessä mukana!

- Samuli & Tuomas -