Yhteenveto
Mount Everest, 8848 m.
25.3. – 7.6.2009
Samuli johti keväällä 2009 Amerikkalaisen retkikuntaoperaattorin SummitClimbin Mount Everest / Lhotse -retkikunnan.
Kansainvälinen ryhmä kiipesi maailman korkeimman vuoren, Mount Everestin 8848 metriä korkealle huipulle klassista eteläsolan reittiä ja Lhotselle (8516 m.) ensinousun reittiä, ’Lhotse-kuluaaria’.
Mount Everestin huipun saavutti retkikunnan 7 jäsentä (8:sta) ja Lhotsen 6 jäsentä (7:stä).
Kattavimman kertomuksen retkikunnan kulusta löydät SummitClimbin kotisivuilta täältä. Valokuvia ja videoita tulossa galleriaan kesän aikana.
Retkikunnan esittely
Samuli Mansikka (Suomi), Retkikunnan Johtaja
Thile Nuru Sherpa (Nepal), Sirdar / Climbing Sherpa, Mt. Everest
Tenji Padle Sherpa (Nepal), Climbing Sherpa, Mt. Everest
Lakpa Nuru Sherpa (Nepal), Climbing Sherpa, Lhotse
Phurba Sherpa (Nepal), Climbing Sherpa, Lhotse
Sangay Sherpa (Nepal), Climbing Sherpa, Lhotse
Vikram Sahney (USA), Retkikunnan jäsen, Mt. Everest
Jason Maehl (USA), Retkikunnan jäsen, Mt. Everest
Dale Wagner (USA), Retkikunnan jäsen, Mt. Everest
David Fairweather (Iso-Britannia), Retkikunnan jäsen, Mt. Everest
Richard Pattisson (Iso-Britannia / Australia), Retkikunnan jäsen, Mt. Everest
Roger Danks (Iso-Britannia), Retkikunnan jäsen, Lhotse
Morten Lindholm (Tanska), Retkikunnan jäsen, Lhotse
Josette Vallotton (Sveitsi), Retkikunnan jäsen, Lhotse
Domnhall O’Dochartaigh (Irlanti), Retkikunnan jäsen, Lhotse
Kaji Tamang (Nepal), Base Camp Manager
Jai Bahadur (Nepal), Perusleirikokki
Temba Sherpa (Nepal), Perusleirikokki
Lakpa Kormu Sherpa (Nepal), Camp II -kokki
Pasang Sherpa (Nepal), Kitchen-boy
Sangay Sherpa (Nepal), Kitchen-boy
Matkakertomus
10.1.2009 | MOUNT EVEREST 2009
Himalajan kevätkausi lähestyy! Tänä keväänä Samuli johtaa Amerikkalaisen retkikuntaoperaattorin Summitclimbin retkikunnan maailman korkeimmalle vuorelle, Mount Everestille (8848 m.).
Vuoren huipulle kansainvälinen ryhmä pyrkii Nepalin puoleista ns. eteläsolan reittiä. Sir Edmund Hillary ja Sherpa Tenzing Norgay kiipesivät Everestin huipulle ensimmäisen kerran vuonna 1953 juuri tätä reittiä.
Samuli lentää Nepalin pääkaupunkiin Katmanduun maaliskuun lopulla. Ryhmän on tarkoitus saavuttaa vuoren juurella 5300 metrin korkeudessa sijaitseva perusleiri huhtikuun puoliväliin mennessä. Reitin rakentamisen, leirien perustamisen ja sopeutumisen jälkeen huipulle pyritään toukokuun puolivälin jälkeen.
Matkaa seuraat kätevimmin Summitclimbin sivuilla (englanniksi), sekä näillä sivuilla (suomeksi).
Kevään retkikunnassa on vielä tilaa – tutustu ohjelmaan täällä!
25.3.2009 | MOUNT EVEREST 2009
Summitclimbin kansainvälinen Mount Everest -retkikunta on alkamaisillaan! Samuli on tänään aloittanut matkan Delhin kautta Nepalin pääkaupunkiin Katmanduun.
Perusleiriin ryhmä saapuu huhtikuun puoliväliin mennessä.
Matkaa seuraat kätevimmin Summitclimbin sivuilla (englanniksi), sekä näillä sivuilla (suomeksi).
31.3.2009 | KATMANDU
Namastet ja terkut Katmandusta!
Muutaman hyvin kiireisen pakkaus- ja valmistautumispäivän jälkeen retkikunta on aloittanut matkan kohti Everestin perusleiriä. Ryhmä minua ja tanskalaista Mortenia lukuunottamatta lensi tänään lähestymisreitin alkuun Luklaan aloittaakseen 9 päivää kestävän patikan Khumbun jäävirran juurelle. Me kaksi lennämme Luklaan parin päivän kuluessa, kunhan olemme saaneet loput pakolliset manööverit pakettiin.
Ryhmä koostuu lisäkseni viidestä Everestille pyrkivästä ja neljästä Lhotsen huipulle suuntaavasta kiipeilijästä:
Mount Everest:
Samuli Mansikka (Suomi, Retkikunnan johtaja)
Vikram Sahney (USA)
Dale Wagner (USA)
Jason Maehl (USA)
David Fairweather (Iso-Britannia)
Richard Pattisson (Iso-Britannia)
Lhotse:
Morten Lindholm (Tanska)
Roger Danks (Iso-Britannia)
Josette Valloton (Sveitsi)
Domhnall Dochartaigh (Irlanti)
Henkilökuntaa meillä on nousua avustamassa:
Kaji Tamang (Perusleirijohtaja)
Jai Bahadur (Perusleirikokki)
Temba (Perusleirikokki)
Lakpa Kormu (2. leirikokki)
Thile Nurbu (Huippu-Sherpa)
Tenji Padle (Huippu-Sherpa)
Lakpa Nuru (Huippu-Sherpa)
Phurba Tamang (Huippu-Sherpa)
Sangay (“Icefall-Sherpa”)
Katmandu on edelleen sama, tuttu paikka, erona entisestään tiukentunut sähkön säännöstely. Otsalamppu on oltava mukana kaupungilla iltaisin liikkuessa. Everest Steak Housen henkilökunta alkaa olla jo liiankin tuttavallista: “Olet lihonut, Sir!”, totesivat. Pah!
Tänään kävin nauttimasta matkan ensimmäisestä vapaapäivän kaltaisesta Boudhanathin ja Swayambunathin temppeleillä. Sää on ollut iltapäivisin ja iltaisin varsin sateinen, joten aamupäivät ovat olleet hyvin aurinkoisia sateen huuhdottua ilmansaasteita. “Swanbulla”, “apinatemppelillä” oli apinoita ja boudhanathin stupalla buddhalaisia, joten odotukset täyttyivät ja oli hauskaa.
Seuraa matkaamme kohti Everestiä täällä Mansikka.com:ssa ja www.summitclimb.com:ssa!
Heippa!
Samuli
2.4.2009 | KATMANDU
Heippa!
Ryhmä nauttii parhaillaan lepopaivää Namchessa. Minä ja Morten sen sijaan jäimme tänään Katmandun lentokentälle. Luklassa on viime päivinä ollut kehnonlaista keliä, joten lentoja on jouduttu perumaan (tänään kaikki). Luklan lentokenttä on varsinainen erikoisuus maailman lentokenttien joukossa; vain runsaat 400 metria pitkä kiitorata on rakennettu rinteeseen (kuulemma 11 astetta, mikä muuten on aika paljon), jotta laskeutuvien koneiden vauhti hidastuu sopivasti ennen kiitoradan toisessa päässä kohoavaa kalliota. Vastaavasti lähtökiihdytykseen saa kivat vauhdit alamäkeen! Menopelinä käytetään 20-paikkaista Twin Otter -potkurikonetta.
Lentokentän haasteellisuuden vuoksi sinne voidaan lentää vain hyvällä säällä ja hyvän näkyvyyden vallitessa. Tänään sellaista lentokeliä ei tullut 9 tunnin lentokentällä odottelunkaan jälkeen. Suuret vuoret sijaitsevat kaukana ja hankalissa paikoissa, joten Himalajakiipeilijoiden kärsivällisyyttä koetellaan tälläkin tavalla. Toivottavasti huomenna perjantaina meillä on parempi tuuri ja pääsemme aloittamaan trekin perusleiriin.
Viestiä lisää Luklasta, kun sinne pääsemme.
5.4.2009 | NAMCHE, 3450m.
Namaste ja terkut Namchesta! Pieni kaupunki keskella ei mitaan, mutta olen tormannyt jo useisiin vuosien varrella tutuiksi tulleisiin naamoihin.
Paasimme siis vihdoin lentamaan Luklaan eilen. Yovyimme Monjossa (2800 m.), josta kavelimme Jorsalen halki tanne Namcheen. Vierailu Jorsalessa oli varsin onnistunut; otin viime syksyna pari erinomaista valokuvaa kahdesta paikallisesta pikkutytosta ja lupasin toimittaa kuvan heille. Naytin kahta A5-kokoista kuvaa ensimmaisena Jorsalessa vastaantulleelle, 7-9 -vuotiaalle pikkupojalle. Pojan hammastys oli silminnahtava – reipas kaveri vinkkasi peraansa: ”come!”. Seurasimme poikaa laheiseen taloon, josta loysimme kuvan pikkutyton (4-5 v) perheineen. Perhe ei ilmiselvastikaan ihan tajunut mita tapahtui, mutta saimme erittain lampiman vastaanoton. Tytto sai lupaamamme valokuvat ja pienen Finnairilta saamani pehmo-pandakarhun. Mina ja Morten saimme muutamat kupilliset kahvia. Hyva alku paivalle!
Nyt lepailemme taman iltapaivan ja huomisen taalla Namchessa. Majapaikkamme on erinomainen (Camp de Base) – ruoka on herkullista ja huoneista avautuvat mahtavat nakymat kylan yli laakson toisella puolella kohoavalle Kongdelle (6000+ m.). Ohjelmassa lienee pullansyontia ja oluenmaistelua.
Muu ryhma on meita muutaman paivan edella ja parhaillaan Dingpochessa.
Eli polun paalla ollaan ja matkalla kohti Mount Everestia! Palaillaan!
Samuli
SummitClimb
8.4.2009 | DINGPOCHE, 4300m.
Moi kaikille ja terkkuja Dingpochesta!
Ryhma saapui tanaan perusleiriin (5300 m.)! Mina ja Morten ollaan Luklan lentojen viivastymisten vuoksi pari paivaa jaljessa ja meinataan beissiin perjantaina. Keli on viela melko viilea – eilen satoi vahan luntakin. Onneksi se kesti vain hetken ja itse asiassa lummipeite koristi maisemaa oikein kauniisti. Tanaan kavimme Pangpochen (kts. kuva) Laman luona hakemassa siunausta ja onnea retkellemme. Lama Geshe ripusti kaulaamme dundi-narut, seka lisaksi saimme dzungla-talismaanit. Perusleiri-puja pidetaan sunnuntaina.
Maanantaina aiomme aloittaa itse kiipeamisen ja kayda edestakaisin ykkosleirissa.
Ruoka taalla lahestymisreitin varrella on hyvaa ja ravitsevaa ja teetuvissa on mukava piipahtaa moikkaamassa vuosien varrella tutuiksi tulleita hahmoja. Tavallaan hassulta tuntuukin, etta olen Khumbussa kolmatta kertaa vuoden sisalla! Maisemiin ei kuitenkaan voi kyllastya!
Eli huomenna kavelemme Lobujeen ja ylihuomenna perusleiriin. Viestittelen! Elinalle terkkuja!
Samuli
SummitClimb
10.04.2009 | MOUNT EVEREST BASE CAMP, 5300m.
Noniin, taalla ollaan! Saavuimme Mortenin kanssa tanaan perusleiriin ja koko ryhma on siis kasassa! Keli oli aivan mielettoman upea tanaan – viiden sentin lumikerros ja pilveton taivas! Jolkottelimme siis aivan hissuksiin auringosta ja maisemista nauttien.
Gorak Shep on sopiva paikka lounaalle – sen olivat todenneet Jason, Roger ja Richardkin, jotka yllattivat meidat lasnaolollaan! Kavelimme perusleiriin samaa matkaa.
Nyt pari paivaa lepoa ja valmisteluita. Sunnuntai on puja-paiva ja maanantaina meinataan kiiveta jonnekin. Reitti jaavirran halki ykkosleiriin ei kuulemma ole viela valmis, joten saatamme lahtea vaikka Pumorin (7000-jotainmetria) advanced base campiin (kai se on jotain 5700 m.?) telttaretkelle.
Terkkuja muuten Eero Varoselle Kemiin! Kova kaveri – hiihti Christer Buchtin ja kumppaneiden kanssa Gronlannin halki -66!
Samuli
summitClimb.com
14.04.2009 | MOUNT EVEREST BASE CAMP, 5300m.
Heippa! Ryhmä on eilen tehnyt ensimmäisen retkensä Khumbun jääputouksen halki ja takaisin. Ryhmäläiset kiipesivät jääputouksen päälle 5 – 5,5 tunnissa, mikä on oikein mukava vauhti. Samalla minä ja sherpamme kannoimme 6000 metrin korkeuteen perustettavaan ykkösleiriin telttoja ja keittimiä. Tänään ja huomenna lepäillään ja 16.4. noustaan ykköseen yöpymään. 17.4. meinataan käydä tutustumassa kakkosleiriin (6300 m.) vievään reittiin ennen, kuin laskeudutaan koko siivu perusleiriin.
Mortenilla on paha ruokamyrkytys, jota parantelee Namchessa. Itsellänikin jokseenkin vatsa herkkänä, mutta paranemaan päin. Muuten ryhmä on kunnossa ja innoissaan. Tiimi on todella vahva ja kaikilla on hauskaa!
Sunnuntaina pidettiin puja-seremonia, eli heiteltiin paljon riisiä ja jauhoja samalla, kun Pangpochesta perusleiriin kävellyt lama siunasi meitä tulevien koitosten varalle. Arvostamme tätä suuresti.
Keli on ihan kiva – aamupäivästä oli aurinkoista ja hyvinkin kuuma, mutta nyt iltapäivästä piti vetää shortsien ja t-paitojen päälle pitkälahkeista ja –hihaista.
Että heipat vaan kaikille!
19.04.2009 | GORAK SHEP, 5100m.
Perusleirista on hyva valilla lahtea ihmisten ilmoille Gorak Shepiin. Tulimme tanne Richardin, Domnhallin, Rogerin ja Jasonin kanssa selaamaan meileja ja nauttimaan perusleirin tarjonnasta poikkeavan lounaan.
Toistaiseksi olemme kayneet yhden keikan edestakaisin ykkosleirissa, seka yopymassa siella kahden yon verran. Olemme lisaksi kayneet piipahtamassa kakkosleirissa 6400 metrin korkeudessa. Tanaan ja huomenna pidamme lepoa ja ylihuomenna tiistaina meinaamme nousta kakkosleiriin muutamaksi paivaksi. Tarkoitus on myos piipahtaa kolmosleirissa 7000 – 7200 metrin korkeudessa. Kukaan ei ole viela perustanut kolmosleiria, mutta yritamme paasta tekemaan sopeutumispyrahdyksen sen korkeuteen.
Summitclimb.comiin tulee viestia paivittain (ainakin melkein), joten seuratkaapa sielta matkan kulkua.
Heippa!
Samuli ja kaverit
23.04.2009 | MOUNT EVEREST BASE CAMP, 5300m.
Terkkuja!
Nyt on pidetty jo muutama lepopäivä, mutta huomenna lähdetään ylös useammaksi päiväksi. Noustaan suoraan kakkoseen (6400 m.), jossa pidetään lepopäivä ennen, kuin piipahdetaan kolmoseen (n. 7200 m.). Sitten taas lepäillään kakkosessa ja paukahdetaan kahdessa erässä yöpymään kolmoseen. Kolmosessa vietetyn jälkeen laskeudumme perusleiriin ja alempiin kyliin lepäilemään.
Keli on toistaiseksi ollut mieletön (, mitä nyt tänään muutamilta tiimeiltä on ykkösleiristä lentänyt telttoja tuulen mukana, joten toivottavasti keli pysyy entisellään ja saamme vedettyä tämän tärkeän vaiheen läpi suunnitelman mukaisesti. Kaikki retkikunnan jäsenet voivat erinomaisesti – ei pöpöjä tahi uupumusta – joten olemme innoissamme lähdössä yhä korkeammalle Mount Everestin rinteille.
Palailen, kun saavumme alas. Siihen asti seuratkaa reissua osoitteessa www.summitclimb.com!
Samuli
SummitClimb
30.04.2009 | MOUNT EVEREST BASE CAMP, 5300m.
Hauskaa vappua! Täällä Himalajalla ei tarjoilla simaa, eikä tippaleipiä, vaan kiipeäminen jatkuu tylsän suunnitelmallisesti ja laskelmoiden. Tänään laskeuduimme alas kolmosesta, jossa koko ryhmä Josettea lukuunottamatta on nyt yöpynyt.
Eli 24.4. noustiin kakkoseen (6375 m.) ja 25.4. pidettiin siellä lepopäivä. 26.4. oli tarkoitus piipahtaa sopeuttamassa kehoja kolmosleirin korkeuteen (7000+ m.), mutta yöllä noussut todella voimakas tuuli pakotti pitämään suojaa kakkosleirissä toisenkin lepopäivän verran.
27.4. aamulla tuuli oli laantunut, mutta ilma oli jotenkin tavanomaista kylmempi. Pääsimme kuitenkin piipahtamaan kolmosleirissämme 7150 metrin korkeudessa. Illaksi palasimme kakkosleiriin.
28.4. annoimme kehojemme sopeutua edellisen päivän siedätyshoitoon ja 29.4. nousimme asumaan kolmosessa yhden yön verran. Leiripaikka on upea, puolivälissä jäistä Lhotsen seinämää. Teltoista avautuvat näkymät Cwmin laaksoon ja Khumbun seudun vuorille; Pumorille (7100 m.), Nuptselle (7850 m.) ja Cho Oyulle (8188 m.). Auringonlasku kolmosesta nähtynä on jotakin, jota ei koskaaan unohda!
Itse olisin mieluusti viipynyt kolmosessa toisenkin yön, mutta säämiehet ja -naiset uhkasivat lähestyvällä säärintamalla. Iltapäivällä keli muuttuikin todella kylmäksi ja alkoi sataa rakeita, kun olimme laskeutumassa kolmosesta alas perusleiriin. Roger, Richard ja Dale jäivät vielä matkan varrelle kakkoseen yöksi, mutta saapuvat alas lepäilemään huomenna vapunpäivänä.
Nyt homman nimi on sitten se, että kaikki ovat Josettea lukuunottamatta sopeutumisen kannalta valmiita lähtemään seuraavalla kerralla huipulle! Nyt lepäillään muutama päivä ja kytätään sääennusteita. Saatetaanpa jopa lähteä päivän kävelymatkan päähän Dingpochehen (4400 m.) rilluttelemaan! Itse ainakin lähden mielelläni perusleiristä pois jo toisenlaisen ruokatarjonnan vuoksi.
Kaikki ovat terveitä, joten koputetaan puuta ja pidetään sormet ristissä, että homma saadaan hoidettua pikkuhiljaa kotiin päin! Kyllähän täällä ihan kivaa on, mutta kuukauden telttailu missä tahansa saa kyllä haaveilemaan herkkuillallisista ja urbaanimmista ympyröistä! että nauttikaahan sillipiknikeistänne ja kuohujuomistanne!
Samuli
SummitClimb.com
02.05.2009 | VALOKUVIA EVERESTILTÄ
06.05.2009 | MOUNT EVEREST BASE CAMP, 5300m.
Namaste! Täällä Everestin perusleirissä valmistudutaan huippuyritykseen! Ryhmä on ollut pari päivää Dingpochessa lepäilemässä. Itse kävin pienellä kävelylenkillä Dingpoche – Pangpoche – Phortse – Gokyo – Cho La pass – Base camp, mikä teki ihan hyvää. Jaloille hyvin raskas kolmepäiväinen, mutta uudet maisemat piristivät mieltä.
Reitti Everestin huipulle on fiksattu eilen. Meillä on Everestin ja Lhotsen nelosleirit valmiit ja Everest-ryhmän on tarkoitus lähteä kakkoseen ylihuomenna, eli perjantaina 8.5. Ryhmä viettää kakkosessa yhden lepopäivän, minkä itse skippaan briiffatessani päivää myöhemmin starttaavaa Lhotse-ryhmää. Kiipeän itse kakkoseen siis Lhotse-ryhmän kanssa 9.5. ja seuraavana päivänä Everest-ryhmän mukana kolmoseen. Eteläsolassa sijaitsevaan neloseen kiipeämme 11.5. ja vielä samana iltana lähdemme kiipeämään kohti Everstin huippua. Tarkoitus on siis seistä huipulla 12.5. aamuvarhain. Keli on tällä hetkellä hyvä ja ennuste lupaava, mutta toivokaa meille onnea, että se pysyy vakaana ja hyvänä!
Everestin huipulta pyrin siirtymään Lhotsen nelosleiriin avustamaan ryhmää nousuun valmistautumisessa. Itse en nelosen yläpuolelle kiipeä, mutta tarkoitukseni on mennä keittelemään ryhmäläisille vettä ja soppaa ja tarjoamaan sympatiaa ja tsemppiä.
Kaikki Everest- ja Lhotse-ryhmäläiset ovat alkumetreillä pois jäänyttä Mortenia lukuunottamatta mukana pelissä. Mahdollisuudet, että kaikki pääsevät huipuille ovat hyvät! Everestille siis amerikkalaiset Vikram, Jason ja Dale ja britit David ja Richard, sekä Lhotselle ilman lisähappea kiipeävä sveitsitär Josette, irkku Domnhall ja britti Roger.
Nousun aikana viestit tulevat ainoastaan SummitClimb.com –sivuille englanniksi, joten suosittelen seuraamaan nousua sieltä!
Heippa!
11.05.2009 | MOUNT EVEREST BASE CAMP, 5300m.
Terkkuja! Keli Everestillä ei tällä hetkellä ole hääpppöinen – laskeuduimme juuri takaisin kakkosesta (6400 m.), kun säämiehet ja –naiset sanoivat, että nyt ei kannata jatkaa huipun suuntaan. Tuulet ovat nyt todella voimakkaita perusleirin yläpuolella ja täällä alhaalla sataa kohtalaisen paljon lunta. Huonoa keliä luvataan nyt muutamaksi päiväksi, joten parempi laskeutua tänne alas paremman ruuan ja levon ääreen.
Mikäli pääsemme lähtemään 14.5, pääsemme pyrkimään huipulle 18.5. Inhottavia viivästyksiä, mutta tämän kokoisella (eli kohtalaisen isolla) vuorella ei kamalasti kannata lähteä paukuttelemaan henkseleitä – huonossa kelissä kiipeäminen on täällä silkkaa hankaluuksien kerjäämistä.
Domnhall, Lakpa Nuru ja Phurba kerkesivät eilen kiivetä kakkosesta Lhotsen neloseen (7850 m.) tarkoituksenaan fiksata reittiä Lhotse-kuluaarissa, mutta tänä aamuna tuuli ei sallinut poistua teltasta reitinrakennushommiin.
Joka tapauksessa asemissa ollaan eikä voida muuta, kuin toivoa kelin paranemista. Ryhmäläiset ovat kaikki terveitä.
Terkkuja Ibizalle!
14.05.2009 | MOUNT EVEREST BASE CAMP, 5300m.
Saavuin tänne Everestin perusleiriin 10.4. Olen siis telttaillut nyt 35 päivää. Everestin ja Lhotsen massiivi on suuri ja se kerää kaikki säärintamat puoleensa. Sen lisäksi suureen korkeuteen sopeutuminen vie pitkään. Everestin kiipeäminen ei myöskään ole halpaa, joten retkikunnat varautuvat viettämään vuorella pitkiä aikoja, jotta huipun saavuttamisen todennäköisyys olisi mahdollisimman suuri. Valtaosa retkikunnista viettää vuorella 6-8 viikkoa.
Elämä perusleirissä on yksinkertaista. Kymmenien retkikuntien satojen telttojen muodostama leiri sijaitsee Khumbun jäätiköllä, joka itse asiassa muistuttaa enemmän rakkalohkareikkoa, kuin lumista jäätikköä. Leiriä ympäröiviltä jyrkiltä ja korkeilta rinteiltä ropisee jäätikön reunoille jatkuvasti kiviä. Jatkuvassa liikkeessä oleva jäätikkö puolestaan kuljettaa kivet jäätikköä alaspäin, kunnes koko kilometrejä pitkä jäätikkö on kivien peitossa. Kivien alla kiinteää jäätä on kymmenien metrien paksuudelta.
Jäätikön liikkeen voi huomata; öisin teltassa maatessa voi kuulla jäätikön paukkuvan ja toisinaan jopa vavahtelevan sen valuessa laaksoa alaspäin. Leiriämme halkovat muutamat railot suurenevat ja pienenevät ja jään puristuessa kummut ja notkot vaihtavat hiljalleen paikkaa.
Laaksoa ympäröiviltä rinteiltä laukeaa toisinaan lumi- ja kivivyöryjä, joista suurimmat saavat perusleirin alla olevan jäätikönkin tärähtelemään. Leiri itsessään on kaukana seinämistä ja siis turvassa vyöryiltä.
Leirimme keskipiste on messiteltta, jossa ruokailemme ja kulutamme aikaa pelien ja DVD:iden parissa. Varustukseen kuuluu pöytien ja tuolien lisäksi kaasulämmitin, jota käytämme iltaisin auringon laskettua. Pimeä tulee 18:30 – 19:00.
Messiteltan vieressä on keittiöteltta, jossa henkilökuntamme valmistaa meille jatkuvasti juomia ja ruokia. Vesi kerätään viereisestä sulamisvesilampareesta ja keitetään. Alumiiniastioiden kilke ja kerosiinikeittimien vaimea, tasainen porina kantautuu koko leiriin.
Jokaisella ryhmämme jäsenellä on oma reilun kokoinen teltta. Nyt reilun kuukauden telttailun jälkeen jotkut teltat ovat hieman kallellaan jäätikön liikkeiden vuoksi. Oma telttani kallistuu siten, että nukun nyt huomattavan pystyssä verrattuna kuukauden takaiseen. Se ei välttämättä ole huono asia, sillä keuhkoihin kertyy näin vähemmän limaa.
Saniteettitarpeita varten meillä on kaksi pientä wc-telttaa ja suihkuteltta. Wc-tarpeet hoidetaan tynnyreihin. Sisältö kannetaan jäätiköltä muutaman kilometrin päähän Nepalin matkailuministeriön hallinnoiman ’Sagarmatha Pollution Control Centerin’ osoittamaan paikkaan. Jätemääräysten noudattamatta jättäminen johtaa sakkoihin ja jatkossa lupien saamiseen liittyviin hankaluuksiin.
Suihku on pumpattavaa mallia ja vettä mahtuu säiliöön kymmenisen litraa. Keittiöhenkilökunta valmistaa suihkun pyynnöstä. Vesi on yleensä liian kuumaa. Kylmällä säällä suihkuvedestä tehdään vielä kuumempaa. Parranajoa ja kasvopesuja varten saa kulhollisen vettä.
Öisin täällä korkealla (5300 m.) lämpötila laskee reilusti pakkasen puolelle. Nyt toukokuun puolivälin lähestyessä yöpakkaset ovat 10 ja 15 asteen välillä. Aamulla aurinko osuu telttaan noin 7:30. Tuolloin keittiöpoikamme Pasang tarjoilee telttoihimme maitoon keitetyt aamuteet. Aamiaista tarjoillaan messiteltassa kahdeksan jälkeen.
Tyynellä säällä aurinko lämmittää ilman nopeasti 25 asteen tuntumaan. Teltoissa on toisinaan huomattavasti lämpimämpikin.
15.05.2009 | MOUNT EVEREST BASE CAMP, 5300m.
35:stä telttailuvuorokaudesta olemme viettäneet 14 vrk perusleirin yläpuolella. Perusleirin yläpuolelle olemme perustaneet neljä yläleiriä 6000, 6375, 7150 ja 8000 metrin korkeuksiin. Tuon 14 vuorokauden ajan olemme kiivenneet leiristä toiseen ja välillä alas sopeuttaen kehojamme alhaiseen ilmanpaineeseen ja tottuaksemme reittiin. Jäljelle jäävä aika on kulunut enimmäkseen sääolojen paranemisen odotteluun, mutta myös lepoon perusleirin yläpuolella vietettyjen päivien välillä.
Khumbun pahamaineisen jäävirran halki joudumme kiipeämään matkan aikana viidesti (mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan) kumpaankin suuntaan. Jäävirtaa ei voi kiertää, sillä sitä reunustavat molemmin puolin korkeat, jyrkät ja jatkuvasti kivi- ja lumivyöryjä syöksevät seinät.
Everest ryhmä (David, Vikram, Richard, Dale ja Jason) kiipesi jäävirran halki tänään viidennen kerran ylöspäin. Itse seuraan ryhmää huomenna kakkosleiriin (6375 m.), jossa he pitävät lepopäivää. Tarkoituksemme on 17.5. kiivetä kolmoseen (7150 m.) ja 18.5. eteläsolaan (8000 m.) perustettuun neloseen. Neloseen saavuttuamme käytämme iltapäivän huipullenousuun valmistautumiseen – syömiseen, juomiseen ja lyhyeen lepoon. Liikkeelle lähdemme kahden paikallisen oppaamme, Thile Nurun ja Tenjin kanssa iltayhdeksän aikaan, jotta saavuttaisimme huipun varhain aamulla 19.5.
Nousu ylimmästä leiristämme huipulle kestänee 9-10 tuntia. Laskeutuminen takaisin nelosleiriin vie arviolta 3-5 tuntia. Koko nousun ja laskeutumisen ajan rikastamme hengitysilmaamme repuissa kantamistamme kahdesta happipullosta, joista happea virtaa maskeihimme nousun aikana 1,5 – 2 litran minuuttivauhdilla. Kahden litran virtauksella yhdestä reilun neljän kilon happipullosta riittää ilmaa 8:ksi tunniksi. Huipulta alas kääntyessämme pienennämme virtausta 0,5 – 1 l / minuuttiin ja pyrimme laskeutumaan mahdollisimman alas vielä samana päivänä – todennäköisesti kakkosleiriin.
Itse laskeudun eteläsolasta lyhyen matkan Lhotsen nelosleiriin avustamaan 20.5. huipulle pyrkivää Lhotse-ryhmäämme; Josettea, Rogeria, Domnhallia, Phurbaa ja Lakpa Nurua.
Veikka Gustafsson saa ilman lisähappea kiipeämisen näyttämään helpolta. Todellisuudessa todennäköisesti vain pieni osa Everestin kiipeäjistä pystyisi saavuttamaan huipun ilman happipulloja. Lisäksi korkeimpien vuorten (Everest, K2, Kangchenjunga..) kiipeäminen ilman lisähappea on suunnattoman vaarallista.
Itse olen täällä töissä ja opastamassa maksavia asiakkaita huipulle. Turvallisuus on edustamani yhtiön tärkein prioriteetti – ryhmäni jäsenet ovat maksaneet siitä, että viemme heidät turvallisesti huipulle JA takaisin. Kaikkia vuorikiipeilyyn liittyviä riskejä emme voi täysin sulkea pois, mutta pyrimme vaikuttamaan niihin seikkoihin, jotka ovat käsissämme. Pullotetun hapen käyttäminen on keskeinen turvallisuustekijä ja se kuuluu oleellisesti Everestillä tapahtuvaan opastustoimintaan.
16.5. alkavan, neljä päivää kestävän huipullenousun aikana voit seurata ryhmämme etenemistä sivuilla www.summitclimb.com (englanniksi). Nyt sormet ristiin ja peukut pystyyn!
Samuli
SummitClimb.com
19.05.2009 | SAMULIN RYHMÄ ON SAAVUTTANUT MOUNT EVERESTIN HUIPUN
Samuli soitti tänään aamulla 08.36 Mount Everestin huipulta ja ilmoitti ryhmänsä saavuttaneen sen. Ryhmä koostui Samuli mukaanlukien kuudesta henkilöstä, joista kaikkiaan viisi pääsi huipulle asti. Sateliittipuhelimen välityksellä ennakoitiin, että tarkempia uutisia päästään antamaan kolmen vuorokauden sisällä.
22.05.2009 | MOUNT EVEREST BASE CAMP, 5300m.
Heippa kaikille ja terkkuja täältä vuorten keskeltä! Ryhmä on Rogeria lukuun ottamatta nyt alhaalla perusleirissä ja osa (Jason, Richard, Vikram, David ja Domnhall) on jo aloittanut patikan Luklaa kohti. Roger saapuu alas kakkosesta tänään.
18.5. illalla aloitimme siis viimeisen 900 metrin nousun eteläsolasta huipulle. Jason sai hurjan yskänkohtauksen balconyn alapuolella ja halusi kääntyä takaisin. Itse yritin tsempata kovasti, mutta pienen juttutuokion jälkeen päätimme, että hän palaa neloseen ja perusleiriin.
Me muut jatkoimme kohti balconya, jonka ohitettuamme aurinko alkoi pikkuhiljaa maalata taivaanrantaan ohuen ohutta, kirkkaanoranssia raitaa. Lämpötila laskee, kunnes aurinko alkaa noustuaan jälleen lämmittää ilmaa. Jagged Globen Willie kertoi myöhemmin lämpötilan olleen tuolloin –37 C. Suomalaiseen talveen tottuneen korviin tuo ei kuullosta pahalta; Pakkanen on kuitenkin salakavala suurissa korkeuksissa. Pitkän korkealla oleskelun (40 päivää yli 5000 metrissä) vuoksi veri paksuuntuu ja ääreisverenkierto heikkenee (paksu veri ei mahdu sulavasti juoksemaan ohuissa verisuonissa) ja paleltumien riski kasvaa moninkertaiseksi. Pullosta hengitetty happi puolestaan vilkastuttaa verenkiertoa oleellisesti. Toisin sanoen, ilman lisähappea kiipeävät altistuvat paleltumille huomattavasti herkemmin.
Etelähuipulta (8700 m.) avautuva henkeäsalpaava näkymä on klassinen – kapea kivinen ja luminen harjanne johtaa Hillary step:inä tunnetulle jyrkälle muutaman metrin askelmalle. Tuon askelman jälkeen rinne loivenee ja johtaa päähuipulle. Sää oli pitkään ollut huono, joten nyt sään vihdoin niin salliessa vuorella runsaasti muita kiipeilijöitä. Jouduimme tovin odottamaan, kun päivän ensimmäiset huiputtajat laskeutuivat alas kapeata pullonkaulaa. Heti tilanteen niin salliessa ampaisimme ylös – ripeä vaikean kohdan kiipeäminen tässä korkeudessa sai keuhkot repimään ilmaa stepin yläpuolella. Richard, Dale ja David seurasivat lähellä perässäni, joten matkanteon oli jatkuttava.
Huippu ei vielä näkynyt, mutta tiesimme sen olevan lähellä. Muutama hidas askel lisää ja kata-liinojen ja rukouslippujen peittämä terävä huippu ja sen saavuttaneet kiipeilijät ilmestyivät näkyviin. Näimme Vikramin ottavan viimeisiä askeleitaan huipulle. Seurasimme perässä ja tuuletimme. Huipun saavuttamisen tunne valtaa vasta silloin, kun on aivan varma onnistumisesta – huipun on oltava näkyvissä ja muutaman askeleen päässä. Siihen asti on koko yön ja aamun joutunut keskittymään vain seuraavaan askeleeseen ja luottamaan siihen, että askeleet joskus loppuvat. Sääkin voi muuttua yllättäen, eikä suurella huipun saavuttamista voi koskaan pitää varmana ennen, kuin viime hetkellä. Nyt se oli varma ja itkuntuhertamista oli vaikea pidätellä – olin 15 vuotta sitten ensimmäisen kerran kiinnostunut Everestistä ja viisi vuotta sitten alkanut valmistautumaan matkaan, jos tilaisuus joskus tulisi. Onneksi happimaski ja myrskylasit peittivät tunteet – eihän retkikunnan johtajan sopinut herkistyä! Saavutimme korkeimman kohdan, joka oli veitsenterävä ja jolla oli liikuttava varoen. Istuin harjalle onniteltuani ryhmäni jäsenet.
Edessämme oli päivällä kiivennyt sherpa, jonka reppuun oli kiinnitetty suuri valkoiseen riisisäkkiin peitetty laatikko. Nyt laatikon sisältö paljastui – Buddhaa esittävä pronssipatsas jalustoineen oli jo kiinnitetty huipulle ja sherpakiipeilijät valokuvasivat toisiaan sen äärellä. ”Buddhan silmät näkevät kaiken” – katmandun yläpuolella swayambunathin stupan Buddhansilmät valvovat kaupunkia. Nyt etelään katsova Buddha tähystää maailmaa korkeimman vuoren huipulta.
24.05.2009 | GORAK SHEP, 5180m.
Kotimatka on alkanut! Telttailua taisi tulla 50 vuorokautta – riittanee hetkeksi.
En painele Katmanduun ja Helsinkiin tauotta, vaan viivahdan pari paivaa Pangpochessa firman varastoa inventoimassa ja lisaksi pari paivaa Namchessa hoitamassa parit pakolliset paperihommat ministerion virastoissa.
Katmanduun lennan 29.5. ja Helsinkiin saavun 7.6.
Ryhmalaiset ovat pari paivaa edella ja saapuvat Katmanduun huomenna ja ylihuomenna. Lupasivat juhlia.
Itse en niin juhlimisesta perusta – ennemmin kayn bodhinathin stupalla istuskelemassa miettimassa menneita ja tulevia. Lisaksi aikaa kulunee Katmandun lukemattomissa erinomaisissa ravintoloissa. Painoni putosi matkan varrella 4 kiloa. Kadonneita kiloja aion etsia ainakin Comfort Zonesta, Piknikista, Everest Steak Housesta ja Fire & Icesta.
Nyt jalkapatikka jatkuu – mukava paasta jaatikolta pois ja kohti alavampia maastoja. Suosittelen nimittain tulemaan tanne vaikka trekkaamaan! Aina ei tarvitse kiiveta huipuille! Itse en ainakaan aio vahaan aikaan.
Samuli
Ps. Hei Jussi! Lahdetaanko elokuun alussa Chamonix:iin?
