Yhteenveto
GASHERBRUM 2 – 8035 m &
GASHERBRUM 1 – 8068 m
08.06. – 9.8.2010
Samuli vietti kesän 2010 Karakorumin vuoristossa Pakistanissa. Karakorumin epävakaiset sääolot tulivat tutuiksi, kun kovat tuulet ja runsaat lumisateet aiheuttivat päänvaivaa ja viivästyksiä. Kärsivällisyys palkittiin lopulta ja Samuli saavutti Gasherbrum 2:en huipun 19.7. Runsaiden lumimäärien ja huonojen sääennusteiden vuoksi hän ei lähtenyt yrittämään nousua viereiselle Gasherbrum 1:lle.
Matkan järjesti Phil Cramptonin (UK/USA) Altitude Junkies. Samuli, Maximo Kausch (Argentiina) ja Fredrik Sträng (Ruotsi) toimivat perusleirin yläpuolella omatoimisesti, omavaraisesti ja ilman pullotettua happea.
Matkablogi myös matkanjärjestäjän sivuilla (englanniksi / in english).
Samuli summited Gasherbrum 2 at 10:05am on July 19th. No supplementary oxygen was used. Samuli, Max and Fredrik also operated without high-altitude porters / sherpa above Gasherbrum basecamp at 5000 meters.
Due to slightly unstable snow-conditions Samuli did not attempt Gasherbrum 1.
Retkikunnan kokoonpano
Altitude Junkies -ryhmä:
Phil Crampton (Iso-Britannia / USA), Retkikunnan johtaja
Ali Raza (Pakistan), Sirdar
Ashraf Raza (Pakistan), High-Altitude Porter / Guide
Sarwar Ali (Pakistan), High-Altitude Porter / Guide
Arian Lemal (Ranska)
Wally Reisinger (Kanada)
Rupert Dix (Iso-Britannia)
Tachi Pesando (Italia)
’Base Camp Support Only’:
Samuli Mansikka (Suomi)
Maximo Kausch (Argentiina)
Fredrik Sträng (Ruotsi)
Base Camp -henkilökunta:
Arshad, pääkokki
Shukur Ullah, kokki
Farman, kokki
Sarbaz, keittiöapulainen
Matkakertomus
08.06.2010 | SAMULI ON MATKASSA
Samuli on lähtenyt matkaan tänään aamuyöllä ja saamme päivityksiä reissun etenemisestä piakkoin.
09.06.2010 | ISLAMABAD, PAKISTAN
Terkkuja Pakistanin pääkaupungista ja tervetuloa seuraamaan kesän Gasherbrum-matkaa! Matka meni mainiosti ja tavarat saapuivat, kuten kuuluukin. Tapasin Fredrikin Abu Dhabissa lähtöportilla ja mukavaksi yllätykseksi meidät korotettiin Islamabad-lennolle bisnesluokkaan. Kuohujuoma oli hyvää, ruoka erinomaista ja jalkatilaa riittävästi. Myös leffatarjonta tyydytti, joten matkalla tuli nähtyä mm. Shutter Island ja Liisa Ihmemaassa.
Saavuimme hotellille aamuyöstä ja nyt aamiaisella tapasin Phil Cramptonin ja hänen ryhmänsä. Porukka vaikuttaa mainiolta ja vahvalta. Max saapuu huomenna. Me muut lennämme Skarduun huomenna järjestelemään rahteja ja tekemään ruokatäydennyksiä.
Skardusta jatkamme polunpäähän Askoleen 13. päivä. Näin ollen tavoitteena on saavuttaa perusleiri 19. päivä.
Lisää viestejä Askolesta ja polulta! Heipat kaikille!
10.06.2010 | SKARDU
Homma nytkähti tänään hitusen eteenpäin kun lensimme Islamabadista tänne Skarduun ja lähemmäs vuoria – oikeastaan niiden keskelle. Lento vie aivan Nanga Parbatin (8125 m.) vierestä, mutta pilvisen sään vuoksi emme sitä päässeet näkemään.
Maisemat hotellimme parvekkeelta ovat kertakaikkiaan upeat! Nyt odottelemme rahdin saapumista ja vain rentoudumme ja teemme varustetäydennyksiä – kaasua, ruokaa, paristoja jne. Rahtina Katmandusta ja Islamabadista lähetettyjen tavaroiden on tarkoitus saapua huomenna. Pakkaamme kaiken täällä valmiiksi ennen, kuin ajamme polunpäähän Askoleen ja aloitamme vaelluksen perusleiriin.
Kaikki hyvin ja hauskaa on!
Samuli & Fredrik
12.06.2010 | SKARDU
Ohessa pari kuvaa Skardusta.
Samuli
13.06.2010 | ASKOLE
Ja näin sirkus nytkähti taas pykälän eteenpäin! Ajoimme tänne polunpäähän Askoleen tänään. Ajomatka oli kertakaikkiaan villi – tie oli erittäin mielenkiintoinen ja saimmekin nauttia 130 kilometrin matkasta runsaat 6 tuntia.
Rahdin kanssa on lentoyhtiöstä johtuen vähän ongelmia, joten saan varusteeni vasta perusleirissä. Nyt mennään lainavaatteilla ja -varusteilla ja koska mukanani ei ole mm. tietokoneen lataamiseen tarvittavaa akkua, joudun trekin aikana valitettavasti vähän tinkimään päivitysten sisällöstä.
Max on Islamabadissa ja saapuu rahdin mukana pari päivää meidän jäljessä.
Kaikki kuitenkin hyvin ja on mukava aloittaa vaellus huomenna!
14.06.2010 | JHOLA
Terkut täältä Jholasta! Ensimmäinen trekkipäivä takana ja muutama vielä edessä! Kokonaisuudessaan matkaa Askolesta perusleiriin kertyy 120-130 kilometriä ja tarkoitus on saapua beissiin 19. tai 20.6.
Sää on tänään ollut vaihteleva aamun vesisateista helteen kautta nyt vellovaan hiekkamyrskyyn. Huomenna vaellamme Paijuun, jossa pidämme lisäksi yhden välipäivän.
17.06.2010 | URDUKAS
Heipat kaikille! Täällä ollaan nyt Urdukas:ssa, kolmen vaelluspäivän päässä peruseiristä. Tänään on ollut sateista (kuten kaikkina muinakin päivinä tähän asti), joten Baltoro-jäätikköä reunustavat jättimäiset graniittimöhkäleet, mm. Trango Tower ja Mustagh Tower ovat vähän jääneet piiloon. Toivottavasti keli tästä illan mittaan kirkastuu ja pääsemme nauttimaan maisemasta. Leiri nimittäin sijaitsee korkealla rinteessä jäätikön yläpuolellla, joten näkymät kirkkaalla kelillä lienevät vertansa vailla.
Rahti ja Max ovat tänään saapuneet polunpäähän Askoleen. Toivomme kohtavamme perusleirissä 23.6. aloittaaksemme yläleirien perustamisen. Gasherbrum 2:sta kiipeävä ranskalaisryhmä on kuulemma jo etsinyt reitin jäätikön halki ja perustanut ykkösleirinsä.
Lisää viestiä ja kuvia myöhemmin!
18.06.2010 | GORO
Tänään on ollut upea päivä trekata Urdukaksesta tänne Goroon. Baltoro-jäätikköä reunustaa melkoinen kokoelma upeita 6000- 8000 metriä korkeita vuoria ja kameran muistikortti täyttyy kovaa vauhtia. Upea Trango Tower paljastui aamulla ja päivän mittaan ohitimme mm. Mustagh Towerin (7200 m. ja risat) ja Masherbrumin (7800 m.+). Aamulla näimme Broad Peakinkin (8047 m.). Huomenna jatkamme Concordian ohi viimeiseen trekkileiriimme. Toivottavasti sää jatkuu kirkkaana, sillä matkan varrelle sattuu mm. K2 (8611 m.).
Täällä kaikki hienosti ja odotettavasti saavumme perusleiriin ylihuomenna sunnuntaina.
20.06.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP
Täällä ollaan, Gasherbrum Base Campissä!! Matka sujui siis varsin mallikkaasti – kotoa Helsingistä perusleiriiin 13:ssa päivässä!
Korkeutta on nyt vajaa 5000 metriä ja paikka on upea! Lunta on paljon, mutta se odotettavasti sulaa ja pakkautuu huomattavasti, jos sää pysyy tällaisena parikin päivää. Taivas on täysin pilvetön eikä huipuillakaan näy tuulenvirettäkään.
Jo pari viikkoa sitten tänne saapunut ranskalaisryhmä on hyvän sään ansiosta ehtinyt jo etsimään reitin jäävirran halki ykkösleiriin(n. 5900 m.) ja ’Banana Ridge:ksi’ kutsuttua harjannetta kakkoseen (6400 m.). Tänään heidän on ollut määrä rakentaa reittiä harjannetta pitkin edelleen kolmosleiriin (7000-7100 m.). Tilanne näyttää siis erinomaiselta ja olosuhteet otollisilta!
Ranskalaisten ja meidän lisäksi vuorella on ainoastaan puolalaisryhmä, joten kiipeilijöitä on toistaiseksi varsin vähän.
Me pidämme täällä pari päivää vapaata ja akklimatisoidumme. Viivästynyt rahti saattaa saapua tänne 22. päivä, jolloin saatamme lähteä perustamaan ykkösleiriä 23. päivä. Samalla reissulla on tarkoitus yöpyä siellä, joten on syytä sopeutua perusleirin tasoon perusteellisesti.
Terkkuja kaikille!
23.06.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (n. 5000m)
Rahti saapui vihdoin tänään tänne perusleiriin! Pääsemme siis aloittamaan leirien perustamiset ja sopeutumisen suurempiin korkeuksiin. Viime syksynä Katmandussa pakkaamani varustetynnyrit sisälsivät mm. kaikki kiipeilyvarusteeni ja -vaatteeni, makuupussit, sekä keittimiä ja telttoja.
Fredrik on vähän kipeä ja Max saapuu tänne vasta 26. tai 27.6., joten lyöttäydyn huomenna Altitude Junkies -porukan köyteen. Tarkoitus on kiivetä tuhatkunta nousumetriä jäätikköä ylöspäin ja perustaa ykkösleiri. Kilometrejä ja nousua tulee sen verran paljon, että mitä todennäköisimmin vietän ylhäällä yön tai kaksi.
Terkkuja kaikille!
25.06.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (n. 5000m)
Ensimmäinen retki ylärinteille on nyt takana! Heräsimme eilen aamukolmelta ja kiipesin Altitude Junkies -ryhmän kanssa perustamaan ykköstä. Ryhmän ’full-service’ jäsenille kannetaan yläleireihin teltat, keittimet ym. ryhmävarusteet heidän puolestaan, kun taas minä, Fredrik ja Max haluamme toimia mahdollisimman omavaraisesti. Fredrik tosin on vähän kipeä ja Max ei ole vielä saapunut, joten lyöttäydyin italialaisen Tachin ja englantilaisen Roon köyteen.
Reitti perusleiristä ykköseen on hyvin samankaltainen, kuin Khumbun jäävirta Everestillä. Ei aivan yhtä jyrkkä, mutta kilometrejä ja nousumetrejä kertyy enemmän. Alkumatkasta jäätikkövirta on lähinnä jäälohkareikkoa ja siis helposti luettavissa. Puolivälin jälkeen jäätikkö ”tasoittuu” Cwmin laakson tavoin ja sille on muodostunut suuria railoja. Reittiä merkitään bambukepein siltä varalta, että jäljet peittyvät ja/tai näkyvyys menetetään.
Saavuimme sopivaan ykkösleirin paikkaan 6000 metriin viiden tunnin kiipeämisen jälkeen aamuvarhain. Teltta pystyyn ja vedensulattelut ja kokkailut käyntiin! Päivä oli mukavan pilvinen (=viileä) ja loppuiltapäivän ja yön aikana saimme n. 20 cm lunta, joten bambukepit olivat tarpeen, kun aamulla viiden jälkeen aloitimme laskeutumisen perusleiriin.
Nyt kroppa on siis saanut hyvän akklimatisoitumis-sysäyksen ja meidän kolmikon ykkösleiri on paikoillaan. Nyt vähän lepoa ennen, kuin lähdemme perustamaan kakkosleiriä Banana Ridge -harjanteelle 6400 metriin. Samalla reissulla pyrimme piipahtamaan 7000 metrissä, jonka jälkeen olisimme valmiit yrittämään huipulle.
Kotimaassa taitaa olla juhannusjuhlien valmistelut käynnissä? Hyviä juhlia kaikille ja olkaa varovaisia liikenteessä ja vesillä!
30.06.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (n. 5000m)
Neljän päivän juhannusreippailu takana ja tilanne alkaa näyttää ihan hyvältä!
Max saapui perusleiriin vihdoin 26.6. Etelä-Amerikkalaisryhmän matkassa. On todella mukava päästä kiipeämään Maxin kanssa taas! Argentiinalais-englantilaista nuorta miestä voi sanoa ehdaksi kiipeilypummiksi – asuntoa Maxilla ei ole ollut pariin vuoteen ja tänä aikana vuoripäiviä Himalajalla ja Andeilla on tullut satoja. Keväällä Max johti Summitclimbin Lobuje / Glacier View School -kurssin ja Cho Oyun -retkikunnan ja lensi tänne suoraan Katmandusta.
Tarkoitus oli koko kolmikon voimin lähteä ylös sunnuntaina 27.6. Pieni brasilialainen vatsamörkö kuitenkin jätti Maxin perusleiriin ja lähdimme kaksin Fredrikin kanssa. Olin edellisreissulla vienyt ykköseen yhden teltan ja keitinvarusteet, sekä omia yöpymisvarusteita. Nyt tarkoitus oli viedä ykköseen suurempi teltta ja siirtää sinne viemäni kahden hengen teltta, BD:n yhden hengen teltta ja keitinvarusteet kakkoseen. Kas näin olisi kakkosleiri perustettu! Ruokaa otimme sen verran, että pystyisimme viettämään kakkosessa pari yötä sopeuttaaksemme kehojamme myöhempää huippuyritystä silmälläpitäen.
Homma sujui, kuin rasvattu ja ykkösessä (5900 m +) vietetyn yön jälkeen lähdimme varusteinemme kiipeämään jäätiköltä ns. ’banana ridge’ -harjannetta kohti kakkosleiriä. ’Banaaniharjanne’ on todella hauskaa kiipeilyä – nelisensataa nousumetriä 40-60 -asteista harjannetta, joka monin paikoin on vain parikymmentä senttiä leveä! Ajattele vaikkapa Aiguille Verten huippuharjannetta, mutta nosta se parikymmentä astetta jyrkemmäksi ja 400 metriä pitkäksi ja saat kuvan ’banaaniharjanteesta’! Harmiksi päivä oli hieman pilvinen, joten valokuvat eivät tuoneet oikeutta paikan ilmavuudelle.
Noin 6440 -metrin korkeudessa saavuimme satulaan, joka tarjoaa kohtalaisen hyvän paikan telttailulle. Toinen, joskin tuulisempi telttapaikka on 50 metriä ylempänä. Tuulisempi paikkahan ei ole hyvä, joten perustimme kakkosleirimme satulaan ystävällisten puolalaisten naapuriin.
Tarkoituksemme oli viettää kakkosleirissä kaksi yötä ja käydä 29.6. tutkimassa reittiä kolmosleirin paikkaan ennen laskeutumista perusleiriin 30.6. Viime päivät ovat kuitenkin olleet lumiolosuhteiden kannalta epäedulliset ja arvioimme kakkosleirin yläpuoliset lumimassat toistaiseksi liian vyöryherkiksi. Päivät ovat olleet pilvisiä ja tuulisia, joten lumimassat eivät ole auringon ja pakkasen vuorovaikutuksesta pakkautuneet ihanteellisen koviksi. Tämän lisäksi lähes joka yö on ripotellut ohut kerros uutta lunta hidastamaan pakkautumisprosessia.
Aamupäivällä 29.6. Max saapui leiriin Altitude Junkies -ryhmän mukana ja päivä menikin juorutessa ja teltoissa makaillessa – minä ja Max pienessä EV2:ssa ja Fredrik vielä pienemmässä BD Firstlightissa. Iltapäivällä keli alkoi muuttua melko kurjaksi ja illalla oli jo hankaluuksia nukahtaa telttakankaan pitäessä niin kovaa ääntä kohoneessa tuulessa. Leiriin pystyi helposti kuulla, kuinka kivinen huippupyramidi toista kilometriä ylempänä halkoi myrskytuulta.
Lähdimme Fredrikin kanssa alas varhain aamulla 30.6. Max jäi ylös vielä toiseksi yöksi ja tulee alas AJ-ryhmän mukana päivää myöhemmin. ’Banana Ridgen’ laskeutumiseen, alaskiipeämiseen ja short-rope:aamiseen käytimme tunnin. Siihen vielä 2,5 tuntia puolijuoksua lumisateessa jäätikön halki ja olimmekin perusleirimme keittiöteltassa kinuamassa aamiaista!
Nyt siis odottelemme, että sää vähän suosisi ja pakkaisi kakkosen ja kolmosen välisen lumirinteen turvallisemmaksi. Sitten onkin huippuyrityksen aika! Pitäkäähän kaikki peukkuja pystyssä ja sormia ristissä! Tavoite on nimittäin päästä täältä pois ennen Mallorcan-lentoja 14.8.!
02.07.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (4950m.)
Tänään on ollut tosi nasta lepopäivä täällä perusleirissä! Altitude Junkies -ryhmällä ja Maxilla oli raju reissu alas kakkosesta eilen lumimyrskyssä – kun minä ja Fredrik tulimme alas kakkosesta perusleiriin 3,5 tunnissa, meni AJ-ryhmällä yli 7 tuntia!
Tänään sää on ollut huomattavasti parempi. Ylhäällä on parin päivän myräkän vuoksi aika paljon uutta lunta, joten odottelemme sen nyt asettuvan ennen, kuin lähdemme tuuppaamaan kakkosen yläpuolelle ja kohti huippua. Kakkosen yläpuolinen rinne onkin nyt uskoakseni reitin kruksi juuri lumen epävakaudesta johtuen.
Satelliittiyhteyksien kanssa on tänään ja eilen ollut ongelmia, joten emme ole saaneet sääennusteita. Toive olisi, että pääsisimme ylihuomenna lähtemään ylös ja yrittämään kohti huippua, joten katsotaan, mitä Seattlen sääihmemies meille ilmoittaa nyt, kun yhteydet taas toimivat.
Tänään ohjelmassa on ollut pannukakun syöntiä, kahvinjuontia, karkinsyöntiä, musiikinkuuntelua, ämpärissä läträämistä, lukemista ja juoruilemista. Meillä oli täällä leirissä aamulla lemmikkikilipukki, joka syötiin lounaaksi. Luultavasti jotain jäi jäljelle illallisellekin. Täällä syödään lemmikit – kotona lemmikki on kuulemma syönyt lieden sähköjohdon!
05.07.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (4950m.)
Saimme tänään uuden sääennusteen ja homma näyttää vähän lykkääntyvän. Ennusteen mukaan suihkuvirtaukset laskeutuvat alemmas ja luntakin tuiskuttaa. 7000 metrin yläpuolella tuulten nopeus on ennusteen mukaan 50 mailia per tunti ja vähän paljon enemmänkin. Se on liikaa, kun tarkoitus on päästä huipulle ja takaisin ilman paleltumia. Lisäksi tuulen suunnan muutos tuo ennusteen mukaan lunta 8 tuumaa kunakin kolmena seuraavana päivänä. Olemme pari päivää palaveeranneet muiden tiimien kanssa ja keskustelleet reitin, etenkin kakkosen yläpuolisen vyöryherkän rinteen fiksaamisesta. Kaikki aiemmin asennetut köydet ovat muutaman päivän aikana hautautuneet lumen alle. Emme juurikaan kaipaisi lisää lunta rinteeseen.
Tällä hetkellä vuorella ei ole ketään. Perusleirissä on ihan mainio keli, mutta ylhäällä on selvästi rajumpi meininki. Joudumme siis keksimään kaikennäköistä ajanvietettä. Aamupäivällä järjestimme ajankuluksi pienet ”Highland Gamesit”. Lajeina oli mm. kysirullakrusifiksi, antennitolpanheitto, murkulantyöntö ynnä muita voimailulajeja. Keittiöapulaisemme Serbas suoriutui tasaisen erinomaisesti lajissa, kuin lajissa. Iltapäivällä on eilisen tapaan luvassa elokuvia. Valikoima tosin on suht rajallinen – eilen katsottiin Semi-Pro. Tänään ilmeisesti Terminator – Salvation.
Toivokaahan meille onnea sään suhteen!
08.07.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (4950m.)
En enää tiedä kuinka monta päivää olemme perusleirissä odottaneet sopivampaa säätä, mutta kuten edelliset retket ovat opettaneet, on kärsivällisyys isojen vuorten kiipeämisessä tärkein taito.
Muutama päivä sitten lunta tuli täällä perusleirissä n. 30 senttiä, mikä tarkoittaa, että ylhäällä sitä satoi todennäköisesti huomattavasti enemmän. Nyt sää on pari päivää ollut varsin hyvä, joten lumimassat ovat oletettavasti ehtineet vähän asettua. Valmistaudumme siis lähtemään vuorelle huomenna perjantaina. Se meinaa, että pyrimme huipulle maanantaina 12.7., mikäli pääsemme kiipeämään ilman suurempia yllätyksiä. Toivokaa meille onnea!
10.07.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (4950m.)
Saimme eilen aamulla uuden sääennusteen, jonka mukaan 11., 12. ja 13.7. huipulla tuulee noin 80 km/h. Se ei ole hyvä. 14.7 tuulen voimakkuus laskee tuntuvasti ja nyt pohditaankin tähdätäänkö huipulle 14. vai 15. päivä.
Olisi ollut mukava jo lähteä huippuyritykselle viikon lepäilyn ja sään kyttäämisen jälkeen, mutta minkäs teet!? Kävimme kuitenkin Philin kanssa ykkösessä edestakaisin ihan vaan reippailun vuoksi. Perusleirissä makailun jälkeen oli ihan mukava lähteä illan viileydessä verryttelemään jalkoja ja keuhkoja. Samalla vein ykkösleiriin huippuyritykselle tarkoittamani ruuat ja kaasut – eipä tarvitse myöhemmin perusleiristä ykköseen kantaa, kuin kamera.
Pakistan on Nepaliin verrattuna paljon pohjoisemmassa ja näin kesäkuukausina valoisaa aikaa on suht pitkään. Lähdimme perusleiristä illallisen jälkeen seitsemän aikoihin, tuuppasimme 8,2 kilometriä kauemmas ja tuhat metriä ylemmäs, jätimme tavarat leiriin ja jolkotimme takaisin alas nukkumaan. Takaisin olimme yhden aikaan.
Tällä hetkellä ylhäällä tuulee ihan tosissaan! Tsekkiryhmän oli tarkoitus lähteä kolmosesta huipulle viime yönä, mutta kokeneina tuskin lähtivät leiristä palelluttamaan itseään tuulessa. Ennusteiden kanssa leikkiminen ja sään uhmaaminen näillä suurilla vuorilla on typeryyttä – mikään mäki ei ole sormien tai tai varpaiden lyhenemisen arvoinen!
12.07.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (4950m.)
Jos jotain olen vuorilla vuosien mittaan oppinut, niin kärsivällisyyttä ja malttia! Joskus sitä todella koetellaan ja tuntuu, että tämä on yksi niistä retkistä. Saimme aamulla uuden sääennusteen eikä se lupaa kovin hyvää 15. päivälle, jota jo suunnittelimme huippupäiväksi. Ennusteen mukaan on oltava valmis tekemään muutoksia vaikka kuinka tekisi jo mieli huipuille ja pois täältä.
Eilen aamuyöllä ja varhain aamulla yläleireistä lähti useampikin ryhmä liikkeelle kohti huippua. Me olimme luopuneet ajatuksista tähdätä samaan päivään, sillä koimme ennusteiden mukaisten tuulten olevan liian voimakkaita. Illalla kuulimme, että osa kokeneimmista kiipeilijöistä (mm. Tsekki-kaksikko) kääntyi nopeasti yläleirin yläpuolella takaisin. Tuuli oli heidän mukaansa liian voimakas ja sää liian kylmä. Illan toinen uutinen oli, että joku oli pudonnut ja lähettänyt avunpyyntöviestin matkanjärjestäjän toimistoon Skarduun, josta se saavutti meidän operaattorimme edustajan täällä perusleirissä. Seuraava viesti oli, että kaksi tai kolme kiipeilijää oli kateissa! Alhaalta pystyimme nähdä, että sää ylhäällä ei todellakaan ollut ideaali. Lisäksi tilanteessa oli erikoista se, että kenelläkään ei ollut mukanaan radiopuhelimia!!
Onneksi aamulla saimme selkoa sekavaan tilanteeseen ja kuulimme, että kaikki ovat matkalla alas. Mikä helpotus! Osa oli käynyt huipulla ja osa ei. Illalla vuorelta lähetettyihin viesteihin viitaten väittäisin kuitenkin, että homma ei mennyt niin sanotusti ”ihan putkeen”.
Kaikilla edellisillä kasitonnisten reissuillani olen malttanut odottaa, kunnioittanut sääennusteita ja saanut kiivetä huipuille hienoissa olosuhteissa ja ilman ongelmia! Ei tarvitse olla Mensan jäsen ymmärtääkseen, että huonoon säähän lähteminen tarkoittaa täällä turpasaunan kerjäämistä! Sanoipa joku joskus, että ”kuka tahansa luupää pääsee kyllä näiden mäkien päälle, mutta on eri asia missä kunnossa sieltä tullaan alas vai tullaanko ollenkaan”.
Jatkamme odottelua…
13.07.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (4950m.)
Tänään olen lähinnä pelaillut Tetristä. Alan itse asiassa olla jo aika hyvä – pääsin ensimmäistä kertaa pelin läpi ja lisäksi olen rikkonut omaa piste-ennätystäni kerta toisensa jälkeen!
Lisäksi olen oppinut, että Karakorumin-retkille kannattaa ottaa mukaan enemmän kirjoja ynnä muuta ajanvietettä, kuin Nepaliin.
16.07.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (4950m.)
Huippuyritykset ovat alkaneet/alkamaisillaan! Kiipeämme huomenna (17.7.) aamulla suoraan kakkoseen (6450 m.) ja 18.7. kolmoseen n. 7000 metriin. Huipulle (8035 m.) tähtäämme siis 19.7.
Peukut pystyyn!
17.07.2010 | CAMP 2 (6450m.)
Täällä Gasherbrum 2:lla on huippuyritys käynnissä. Olen parhaillaan kakkosessa ja tähtään huipulle Altitude Junkies-porukan maanantaina 19.07. Sää- ja lumiolosuhteet ovat nyt erinomaiset. Voimme vain toivoa, että saamamme hyvä sääennuste 19. päivälle pitää paikkansa.
Peukut pystyyn!
18.07.2010 | CAMP 3 (7050m.)
Nyt ollaan suht lähellä huippua! Olemme kolmosleirissä ja lähdemme keskiyöllä Maxin ja Altitude Junkies-ryhmän kanssa kohti huippua. Sää on oikein kelvollinen – toivottavasti pysyy sellaisena!
19.07.2010 | HUIPPU SAAVUTETTU
Huippu saavutettu! Samuli saavutti Gasherbrum 2:n huipun (8035m.) maanantaina kello 10.05 paikallista aikaa! Kuvia ja kertomusta parin päivän päästä perusleiristä!
20.07.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (4950m.)
Aah, perusleiri – mikä ihana, ylellinen keidas, jossa pöydät notkuvat ruokaa, juomavesi tuodaan telttaan, tarpeille mennessä ei tarvitse varustautua jäähakuin ja -raudoin, lämpötila on mukavasti plussan puolella ja…
Saavutin Gasherbrum 2:en huipun eilen (19.7.) aamulla klo 10:05. Lähdin huippuyritykselle perusleiristä 17.7. ja kiipesin suoraan kakkosleiriin (6450 m.). Max ja Fredrik aloittivat urakan päivää aiemmin. Itse halusin odottaa sääennusteen, jonka saimme 17. päivän aamuna. Saamamme ennuste lupasi varsin hyvää 19. päivään asti, mutta lumisateita ja voimakkaita tuulia sen jälkeen.
18.7. kiipesin Altitude Junkies ryhmän peesissä kolmosleiriin n. 7100 metriin. Max oli jäänyt vatsataudin vuoksi leiriin Fredrikin lähdettyä iltayhdeltätoista huippuyritykseen korealais-nepalilaisen ryhmän kanssa. Fredrik saavutti huipun ja palasi leiriin iltapäivällä. Sää oli ollut varsin hyvä ja nousun lopussa suorastaan kuuma. Tämä lupasi hyvää seuraavankin päivän huipullenousuun.
Lähdin Altitude Junkies -ryhmän kanssa liikkeelle puolenyön aikaan 19.7. Voin erinomaisesti ja sää oli vakaa ja tyyni – irtaannuin nopeasti ryhmästä ja etenin hyvää tahtia.
Pakistan on paljon Nepalia pohjoisempana ja täällä kiivetään kesäkuukausina. Tästä syystä päivänvalo alkaa lisääntyä varhain. Karakorumin korkeat ja terävät huiput alkoivat erottua pimeydestä, kun kiipesin pitkää traverssia huippupyramidin alapuolella. Päivä näytti upealta! Korkealla kiipeäminen on turhauttavaa – etäisyydet korostuvat, kun jokaista askelta kohden joutuu vetämään useamman hengenvedon. Maali ei tunnu lähestyvän! Traverssi tuntui tuhat kilometriä pitkältä!
Traverssin jälkeen saavutaan huippuharjanteelle johtavan, noin 300 metriä korkean lumirinteen juurelle. Näin jo kaukaa, että tuulet olivat voimistumassa. Saavuin ns. ”kiville”, jossa tuuli tuntui repivän hiukset ja viiksenhaivenet päänahasta irti. ”Ei perhana, tähänkö tämä nyt jää?” Kiipesin kuitenkin vähän matkaa eteenpäin kohti lumirinnettä ja huomasin, että jatkuva voimakas tuuli puhaltaa vain kivillä ja ylempänä rinteellä tuuli on puuskaista. Altitude Junkies -ryhmä kääntyi pois. Päivä oli kirkas eikä näyttänyt pilvistyvän, olin läpikotaisin lämmin ja tunsin itseni voimakkaaksi. Lähdin siis kiipeämään edelleen ja etenin mukavasti rinnettä, joka jyrkkyydeltään oli 35-45 asteista – neljä-viisi hengenvetoa ja askel tai kaksi ylöspäin. Puuskatuuli pakotti välillä iskemään hakun lumeen ja suojautumaan kaikkialle tunkeutuvalta lumelta. Saavutin lopulta huippuharjanteen ja näin tuulessa lepattavat rukousliput paikassa, johon vuori näytti päättyvän. Edellispäivän porukka oli varustanut osan harjanteesta oranssilla muovinarulla – sellaisella, jolla merkkaamme mökillä katiskat. Varovasti kapealla harjanteella astellen – tietenkin naruun klipattuna – lähestyin Gasherbrumin korkeinta kohtaa. Mietin, olenko koskaan millään vuorella jännittänyt niin paljon?
Saavutin vuoren huipun – pienen tasanteen, jolle oli edellispäivän ryhmän jäljiltä jäänyt jääraudan jälkiä ja jolle oli aseteltu rukouslippuja ja kuva äskettäin edesmenneestä korealaiskiipeilijättärestä. Kello oli 10:05 – kasitonnisella voi laskea huippupäivän etenemistahdiksi 100 nousumetriä / tunti. Olin siis ihan hyvässä ajassa kovasta tuulesta ja pitkästä etäisyydestä huolimatta.
Kova tuuli teki olosta sietämättömän! On hankala keskittyä ottamaan kuvia ja nauttimaan olostaan ja maisemista, kun tuntuu, kuin juna ajaisi yli. Katselin ympärilleni Karakorumin vuoristoon, otin muutaman kuvan ja lähdin laskeutumaan. Pari metriä huipun alapuolella oli lähes tyyntä ja pysähdyin uudestaan katselemaan maisemia. Vuoren huipulla harvoin on mitään mitä en olisi jo nähnyt, joten lähdin alas. Kiipesin rinteen varovasti alas ja saavutin traverssin yläosan – tuuli oli huippupyramidin kulmassa aivan mieletön! Traverssille muodostuneet aamuiset ja edellispäiväiset jalanjäljet olivat pyyhkiytyneet tuulessa tiehensä. Päivä oli kirkas ja suunta selkeä ja painelin rinteenvierustaa kohti leiriä. Saavuin kolmosleiriin iltapäivällä vähän ennen kahta. Näytti, että 20. päivälle luvattu huono sää oli tulossa ennakoitua aiemmin ja laskeuduimme vielä samana päivänä ykkösleiriin. Aamulla laskeuduimme jäätikön halki perusleiriin ja saimme herkkuruokia ja kakkua.
Nyt sataa lunta ja mietimme, mitä teemme Gasherbrum 1:en kanssa. Ylös ei nimittäin ole asiaa muutamaan päivään.
— Samuli Mansikka | Outdoor Consultants Finland
samuli@outdoorconsultants.fi
www.samulimansikka.com
23.07.2010 | GASHERBRUM BASE CAMP (4950m.)
Suunnitelma selkiytyi osaltani tänään. Lunta sataa nyt kolmatta päivää ja sitä on täällä perusleirissä tällä hetkellä kaauttaaltaan yli polven syvyydeltä. Lisää tulee koko ajan runsaasti.
Aamulla saimme uuden sääennusteen. Hyvä uutinen on, että 28. ja 29.7. luvataan huipun tuntumassa hyvin rauhallisia tuulia. Huonoa ennusteessa on, että lumisateiden luvataan jatkuvan joka ikinen päivä 28. ja 29.7. asti ja yli.
Summa summarum; en usko, että Gasherbrumeilla nähdään tänä vuonna enää yhtään onnistunutta huippuyritystä. Lunta on Gasherbrum 1:n huipun tuntumassa ollut tähänkin asti sen verran runsaasti, että jokainen nousu on jäänyt yritykseksi.
Itse en lähde runsaisiin lumimääriin yrittämään, sillä se saattaa osoittautua kohtalokkaaksi. Odottelen siis kantajat saapuvaksi ja aloitan kotimatkan. Kesä Suomessa on ollut kuulemma vähäluminen ja luultavasti ehdin vielä mökille kalaan!
28.07.2010 | SKARDU
Kotimatkalla ollaan! Saavuimme eilen tänne Skarduun ja tie oli, jos mahdollista vielä huonommassa kunnossa, kuin menomatkalla kesäkuussa. Maanvyöryjen vuoksi jouduimme ottamaan vähän eri reitinkin, mikä ei kyllä haitannut – Tissar-laakso oli erinomaisen kaunista seutua!
Ei siinä vielä kaikki; epämääräinen lounasravintola taisi olla bakteerielämältään juuri niin vilkas, kuin miltä näytti. Vatsamörköhän iski ja tämä päivä on mennyt hikoillessa sängyssä. Meni synttärijuhlien suunnittelu uusiksi – olutta on (ei mikään itsestäänselvyys tässä maailmankolkassa) ja sipsejä ynnä muuta herkkua, mutta ruokahalu ei ole ihan kohdallaan.
Tarkoitus oli lentää huomenna Islamabadiin. Sen suhteen hankaluus on, että huonojen säiden vuoksi lentoja, mm. tämän päiväinen, on peruttu. Valmistaudumme siis viettämään seuraavat kaksi päivää tien päällä. Huomenna luvassa on 12 tuntia pakettiautokyyti, ylihuomenna 14. Lentoni Suomeen on 1.8.
Kuulin juuri onnettomuudesta Kebnekaisella. Ikävä kyllä, kaikkia riskejä ei vuorilla voida täysin välttää. Ei vaikka kouluttajakunta olisi pätevää, olosuhteet kunnossa ja kiivettäessä noudatettaisi asiaan kuuluvaa varovaisuutta.
Surunvalitteluni kaikille onnettomuuden koskettamille!
30.07.2010 | CHILAS
Maailman suurimmassa vuoristossa matkustettaessa on varauduttava kaikkeen. Matka tänne ”puolimatkan krouviin” Chilasiin sujui varsin mukavasti hyvän Hiacen kyydissä.
Illalla homma alkoi mennä vähän päin prinkkalaa, kun kuulimme, että tie, Karakorum Highway, täältä eteenpäin on hieman toivottua huonommassa kunnossa. Rankkasateet ja mutavyöryt ovat huuhtoneet tiehensä 5 siltaa ja pitkiä pätkiä tietä. Saimme eilen esimakua myräkästä ihmetellessämme Indus-virran sivujokia, jotka näyttivät kuljettavan enemmän mutaa, kuin vettä. Rannoilla ihmiset keräilivät veden mukana kelluvia laudanpätkiä – ylempänä jokiin oli kuulemma huuhtoutunut lukuisia taloja.
Kiertotietä ei ole. On yksi, joka oli aamuisessa lääninkuvernöörin pitämässä infotilaisuudessa meidän oljenkorsi. Nyt kerrotaan, että sekin on tuhoutunut ja korjaaminen vie pari viikkoa. Samaa ennustetta sanotaan nyt Karakorum Highwaystä. Ministeriön edustaja kertoi yrittävänsä saada meille ja muille matkailijoille helikopteria. Ne tosin ovat juuri nyt kiireisiä evakuoidessaan ihmisiä tuhoutuneista kylistä.
Mikään ei kasvata kärsivällisyyttä niin, kuin retkikuntamatkailu. En tiedä milloin pääsemme täältä pois, mutta tuskin 1.8.
10.08.2010 | HELSINKI (5m.)
Juuri nyt Pakistan kärsii pahimmista tulvista 80 vuoteen. YK:n tämänpäiväisten tietojen mukaan tulva on koskettanut 14 miljoonan ihmisen elämää ja 1600 on menehtynyt. Nuo luvut tulevat kasvamaan, sillä juomavesi ja kaivot ovat tulva-alueilla pilaantumassa tai jo käyttökelvottomia. Monessa osassa maata tulvat ovat vielä lisääntymässä.
Sää oli ollut pohjoisilla alueilla huono pitkään. Lentoja oli peruttu runsaasti ja mekin aloitimme 29.7. kahden päivän ajomatkan päästäksemme Skardusta Islamabadiin ja paluulennoillemme. Ensimmäinen päivä maata halkovaa Karakorum Highway:tä sujui mainiosti vaikkakin töyssyisesti. Emme osanneet aavistaakaan, että tiet olisivat pian käyttökelvottomia, vaikka kiinnitimmekin huomion Indus-joen sivuvirtojen mutaisiin vesimassoihin ja joessa kelluviin laudanpätkiin. Asetuimme yöpaikkaamme Chilasiin ja kuulimme, että KKH (Karakorum Highway) oli poikki seuraavalta osuudelta. Huhun mukaan useita siltoja oli tuhoutunut ja maanvyöryt olivat tukkineet tien useista kohdin. Vaihtoehtoinen tie Babusar-solan (4100 m.) yli ei ollut keskeneräisten siltatöiden vuoksi ollut käytössä pitkään. Lisäksi se oli kärsinyt pahoin kivi- ja mutavyöryistä ja kärsi vielä monin paikoin vuoden 2005 maanjäristyksen aiheuttamista tuhoista. Asetuimme siis odottamaan, että tie saadaan korjattua tai että meille tarjotaan vaihtoehtoinen ratkaisu esim. lentoteitse.
Ministry of Tourism:in edustaja piti hotellillamme pari kertaa päivässä infotilaisuuden meille ja muille jumiin jääneille matkailijoille. Kuvaukset KKH:n kunnosta ja arviot tien avautumisesta vaihtelivat runsaasti – lupaukset kahden päivän odottelun jälkeen kuntoon saatavasta ja avautuvasta tiestä vaihtuivat arvioon kuukauden korjausajasta. 510 kilometrin tieosuudella Chilasista Islamabadiin tietä oli viimeisen tiedonannon mukaan täysin kadoksissa 60 kilometriä. Siltoja oli romahtanut viisi. Edustaja kehotti 2.8. ajamaan 5 tunnin matkan lähimmälle lentokentälle Gilgitiin ja antoi ymmärtää, että matkailijat lennetään Islamabadiin armeijan kuljetuslentokoneella seuraavana aamuna. Lentokentälle olikin kertynyt pari tuhatta ihmistä ja lennon 100 paikkaa näytti täyttyvän arpapelillä ja osin tunkemalla. Joistain matkailijaryhmistä yksi pääsi koneeseen. Joistain yksi jätettiin lentokentälle.
Emme halunneet jäädään Gilgitiin tietämättä kuinka kauan joudumme vuoroamme odottamaan. Lennoille pyrkiviä saapui kaupunkiin joka päivä lisää. Säästä ennustettiin epävakaista ja oli todennäköistä, että lentoja tullaan perumaan. Kuulimme, että Babusar-solan tietä kunnostettiin kovaa vauhtia – maan pohjoisiin osiin oli pakko saada maayhteys, vaikka pääasiallinen väylä, Karakorum Highway oli tuhoutunut. Uskoa tien käytettävyyteen toi viesti, jonka saimme Chilasissa jumissa olleelta expatriaattiryhmältä. He olivat päässeet esteiden ohi kävellen ja vaihtamalla ajoneuvoja. Aikaa 120 kilometrin matkaan oli mennyt 2 päivää.
Ajoimme toiveikkaina takaisin Chilasiin 4.8. Edestakainen ajomatka ei suinkaan itseäni harmittanut; näimme Nanga Parbatin (8126 m.) ja olenkin nyt nähnyt kaikki maailman 14 yli 8000-metristä vuorta – saavutus kai sekin!
Varhain seuraavana aamuna ajoimme jeepeillä Babusar-solan yli. Kahdesti tie päättyi joen rantaan – siltatyömaat olivat vielä alkutekijöissään ja tulvat olivat huuhtoneet vanhat sillat tiehensä. Joet olivat onneksemme pieniä ja pääsimme kahlaamaan niiden yli jatkaaksemme ajomatkaa vastarannoilla odottaneilla jeepeillä. Rankkasateiden tielle aiheuttamat tuhot lisääntyivät ajaessamme syvenevää Kaghan-laaksoa alemmas alueelle, jossa suuri osa tuhoista on perua vuoden 2005 maanjäristyksestä. Tie oli jo päällystetty, mutta toinen kaista oli monessa paikassa pudonnut laaksoon tai huuhtoutunut jokeen. Jyrkiltä rinteiltä oli pudonnut tielle valtava määrä kiviä ja ajoimme pitkiä pätkiä kivikon keskelle raivattua auton mentävää kaistaletta. Joen rannalle rakennetut talot ja hotellit olivat osin romahtaneet jokeen. Ajomatkamme edistyi odotettua paremmin ja saavuimme iltapäivällä Balakotin kaupunkiin. Balakot kärsi pahoin 2005 järistyksissä ja jäljet olivat monin paikoin nähtävissä. Nyt kuulimme lähes 500 talon huuhtoutuneen kaupungin halki virtaavaan tulvivaan jokeen. Balakotissa vaihdoimme jeepin minibussiin ja ajoimme viimeisen 5 tuntia Islamabadiin. Kaikkiaan 385 kilometrin matka Chilasista Islamabadiin vei 17 tuntia.
Maailman suurimmassa vuoristossa matkustettaessa on syytä varautua kaikkeen. Me matkailijat olimme onnekkaita ja hyvän matkanjärjestäjän ansiosta eteemme tehtiin kaikki voitava. Pakistan on kaunis maa ja sen kansa äärimmäisen ystävällinen matkailijaa kohtaan. Tuntuu epäreilulta, että maan karu luonto koettelee sen asukkaita suurmittaisilla tuhoilla. Pakistan tarvitsee kansainvälisen yhteisön apua. Voit osallistua Suomen Punaisen Ristin keräykseen osoitteessa www.redcross.fi.