Makalu on osoittautunut kovaksi luuksi. Perusreitti ei ole kiipeilyllisesti erityisen haastava, mutta sääolot ovat olleet koko kamalat niin kauan, kuin olen vuorella, tai oikeastaan sen alarinteillä, ollut. Suurella vuorella on suuren vuoren sääolot ja olen oppinut, että 8,5 kilometrisellä vuorella tulee varautua huomattavasti kovempiin oloihin, kuin 8 kilometrisellä. Edellisvuosina pääsin Dhaulagirillä ja Shisha Pangmalla huippuyrityksiin hyvin nopeasti perusleiriin saapumisen jälkeen. Täällä pelin henki on toinen ja näyttää, että kaudesta tulee pitkä.

Kruksiksi on osoittautunut Makalu-la -solaan pääsy. Ykkösleiriini (6650m.) kiipeämiselle keli ei ole asettanut ongelmia, mutta sen yläpuolella 7300-7400-metrinen ”olkapää” tuntuu kanavoivan kaiken tuulen ja siis estävän pääsyn ylärinteille. Pääsin luiskahtamaan Makalu-la:han 5.5., perustamaan kakkosleirini 7400 metriin ja viettämään siellä yhden tuulisen yön. Tuon sopeutumisretken jälkeen luulin pääseväni pian kyttäämään säätä huiputusyritykseen.

Pientä ikkunaa luvattiin 18.5., mutta sitä ennen pääsy Makalu-la:han näytti tuulen vuoksi epätodennäköiseltä. Nyt jännätään, mitä lähettyvillä liikkuva trooppinen myrsky tekee ja tuoko se lunta vaiko ei? Joka tapauksessa nyt tarkkaillaan olosuhteita mahdolliseen 22.5. huiputusyritykseen.

Samuli

Ps. kuvassa olkapääni takana Mt. Everest (oikean puoleinen huippu) ja Lhotse, jotka näyttävät kovin erilaisilta täältä käsin.